Taustatyöni aihe oli tällä kertaa erikoinen jopa minun makuuni. Halusin selvittää oliko mytologiassa viitteitä kilpikonnan muotoisesta saaresta tai ylipäätään niin sanotusta liikkuvasta saaresta. Uskokaa tai älkää hyvät lukijat, mutta olen vaivannut tällä asialla päätäni varmaan lapsesta asti. Kyseisen tyyppinen entiteetti nimittäin seikkailee usein seuraamassani fiktiossa.

Toistaiseksi tuntemattomalta kreikkalaiselta kirjailijalta oleva eläimiä, kiviä, kasveja ja taruolentoja käsittelevä kirja Physiologus ja lukuisissa keskiaikaisissa bestiaareissa (eläimien, kasvien ja kivien hengellisiä merkityksiä kuvaavia kokoelmia) on viittauksia johonkin tämän kaltaiseen.

Nimittäin aspidochelone on satumainen merihirviö, joka on kuvattu joko valtavaksi valaaksi tai suunnattomaksi merikilpikonnaksi. Toisinaan taas ihan vain valtavaksi merihirviöksi jonka selässä on valtava vuorijono tai piikkejä. Tämä olento on kaikissa kolmessa muodossaan helposti sekoitettavissa saareksi joka on sekä kivinen että täynnä halkeamia ja laaksoja joissa puita, viheriöitä ja hiekkadyynejä. Koska merihirviö on aina uskottavampi selitys kuin erikoisesti muodostunut saari? Tottakai. 

Avataan tässä välissä hieman aspidochelone sanahirviön etymologiaa. Mitä ilmeisemmin sana on syntynyt kreikankielen kilpeä tarkoittavasta aspis ja kilpikonnaa tarkoittavasta chelone sanoista. Aspidochelone tarkoittaisi siis karkeasti suomeksi käännettynä kilvekästä kilpikonnaa. Tuntematon runoilija on vanhassa englantilaisessa  runossa "The Wal" nimennyt tämän merihirviön nimellä Fasctitocalon. 

Koska kyse on merihirviöstä, se nousee merten syvyyksistä ja houkuttelee hölmöjä merimiehiä saarimaisella ulkomuodollaan rantautumaan sen kilvelle ja sitten kaataa heidät meren pohjaan laivoineen ja miehistöineen. Muulloin se erittää makeaa tuoksua joka houkuttelee kaloja sen ansaan jonka jälkeen se syö ne. 

Kuten on arvattavissa, Physiologus ja bestiaarit luokittelevat tämän merihirviön Saatanan vertauskuvaksi. Kuinkas muutenkaan. Syy tähän on toki looginen, sillä sen kuvataan olevan yhtä petollinen luonteeltaan kuin paholainen ja että juuri samaan tapaan paholainen huijaa ihmistä. 

Aspidochelone myytin alkuperästä on monenlaista tietoa. Oppineen kirjailijan, Plinius Vanhemman ainoassa säilyneessä teoksessa Naturalis Historia viitataan pristis nimiseen valtavaan kalaan. Teologi ja pyhimys Isidorus Sevillalainen teoksessaan Etymologiae siteeraa Vulgatan käännöstä Raamatun Joonan kirjasta ja tulee johtopäätökseen että Joonan kirjassa esiintyvä valas on vuorten kokoinen.

Se on esiintynyt lukuisissa matkalaisten myyteissä niin Kreikassa, Egyptissä, latinankielisissä maissa ja ympäri  Eurooppaa. Jokaista tarinaa yhdistää saarimainen hirviö joka hukuttaa matkalaisia. Myös Grönlannin inuiittien folkloorissa esiintyy samanlainen hirviö nimellä Imap Umassoursa. Irlantilaisessa mytologiassa pyhimys Brendanin vene hukkuu samankaltaisen hirviön, Jasconiuksen vuoksi. 

Lähi-idässä arabialaisissa ja islamilaisissa legendoissa tästä pedosta käytetään nimitystä Zaratan. Se esiintyy jopa Sinbadin seikkailuissa Tuhannen ja yhden yön tarinoissa sekä Miguel Palaciosin ja Al Qaswinin eläinkirjoissa. Chilessä taas puhutaan samanlaisesta merihirviöstä nimellä Cuero tai Hide erotuksena että se on littana venytetyn näköinen eläin.

Islantilaisissa legendoissa, Örvar-odds sagassa, taas esiintyy hafgufa (haf = meri + gufa = höyry) niminen saareksi tai kiviksi naamioituva massiivinen merihirviö. Norjalaisessa Konungs skuggsjá:ssa mainittu kuningas kertoo nähneensä sellaisen, ja päättelee että niitä on oltava korkeintaan tai ainakin kaksi maanpäällä. Örvar-Odds sagassa taas kerrotaan että hafgufa on kaikkien merihirviöiden äiti, ja että se söi miehistön ja laivojen lisäksi jopa valaita. Toinen hirviöistä nimetään lyngbakr:iksi. 

Vaikka kilpikonna saaria ei tietenkään oikeasti ole havaittu tai löydetty mistään maailman kolkista, niin silti jotain samantapaista on löydetty. Nimittäin tieteessä esiintyy sana "katoava saari" jolla tarkoitetaan saaria jotka ovat katoamassa vedenpinnan noustessa. Tämmöisiä saaria on Filippiineillä peräti seitsemän, ja San Juanin saarilla muutama. Tämmöiset saaret ovat varmasti osin olleet synnyttämässä legendaa aspidochelonesta. 

Aspidochelone on inspiroinut myös taiteilijoita ja populaarikulttuuria. J.R.R. Tolkienin Tom Bombadilin seikkailut kirjassa oleva runo lienee tunnetuimpia. Runossa käytetään hirviöstä nimitystä Fasctitocalon. Terry Gilliamin elokuvassa The Adventures of Baron Munchausen ja Dreamworksin huikessa Sinbad: Legend of the Seven Seas animaatioelokuvassa kummassakin sankari kohtaa valtavan krottikalan. The Neverending Story elokuvassa taas esiintyy jättikilpikonna Morla joka on saari joka elää Surun rämeessä.

Ehkä kuitenkin selkein esimerkki tästä hirviöstä, jossa sen itsekin ensi kertaa kohtasin, on Disneyn toisen Aladdin jatko-osan Aladdin ja Varkaiden kuningas loppukohtaus, jossa samainen kilpikonnamainen saari pitää sisällään itsensä kreikkalaisen tarun Midaksen käden, joka muuttaa kaiken koskettamansa kullaksi. Tässä versiossa saari (tai hirviö) ei sentään uhku pahuutta, kuten yleensä.

The Legend of Zelda: Majora's Mask videopelissä Link saapuu Great Bay Temple paikkaan kilpikonnalla joka muistuttaa saarta. Digimon franchisessa Ebonwumon ja ElDradimon ja KingWamon ovat selkeästi saaneet inspiraationsa tästä samasta ajatuksesta. Kulttimaineessa olevassa Avatar: The Last Airbender animaatiosarjassa esiintyy Lion-Turtles niminen käsite joka saa selvästi inspiraationsa aspidochelonesta. Itse voisin lisätä listalle ainakin Alfred J. Kwak animaatiosarjassa esiintyvän kilpikonnan muotoisen saaren joka lienee kaikkien kiltein esimerkki.