Joaquin Murrieta syntyi Hermosillossa, joka on Meksikossa, luoteisessa Sonorassa. Historioitsija Frank Forrest Latta kertoo vuoden 1980 kirjassaan Joaquin Murrieta and his horse gangs että Murrieta oli peräisin Pueblo de Murrietasta Tapizuelasin rancholta, Cuchujanqui joen varrelta joka nykyisin tunnetaan Arroyo de los Alamos nimellä. Tämä sijaitsi Casanatesta pohjoiseen, Sonoran lounaisessa osassa ja lähellä Sinaloan rajaa, joka alueena tunnetaan nykyisin Alamon kuntana. Murrieta kävi koulunsa El Saladossa.
Murrieta matkasi Kaliforniaan vuonna 1849 etsimään omaisuuksia ja onneaan Kalifornian kultakuumeessa. Hänen vanhempi velpuolensa Joaquin Manuel Carrillo Murrieta oli kirjoittanut hänelle kirjeen Kaliforniasta löytämästään kullasta, ja toivoi hänen tulevan. Kuten monet sonoranilaiset Murrieta ja hänen vaimonsa Rosa Feliz matkustivat läpi Altarin ja Coloradon aavikoiden mukanaan myös nuorempi veli Jesus Murrieta, puoliveli Jesus Carrillo Murrieta sekä vaimonsa veljet Claudio, Reyes ja Jesus että myöskin Murrietan serkut Joaquin Juan, Martin Murrieta, Joaquin, Theodoro, Jesus Valenzuela, Antonio ja Manuel sekä muutama muu mies lähiseudulta.
John Rollin Ridgen kirjoittaman The Life and Adventures of Joaquin Murieta kirjan mukaan Murrietan elämä kultaa etsiessä ei kuitenkaan sujunut odotuksien mukaisesti, sillä hän kohtasi ennakkoluuloja ja väkivalta. Työskennellessään hänen vaimonsa ja hänen kimppuunsa kävi kateellinen joukko joka hakkasi hänet ja raiskasi hänen vaimonsa. Murrietta päätyi perustamaan hyvin organisoidun jengin, jota hän itse johti yhdessä kahden luotetun sonoranilaisen sukulaisen kera. Näiden miesten oli määrä tappaa ainakin kuusi amerikkalaista, jotka olivat lynkanneet ja ruoskineet hänen velipuolensa Jesus Carrillon syyttäen tätä valheellisesti muulinsa varastamisesta.
Jengi myös aloitti laittomat hevoskaupat Meksikon kanssa myyden varastettuja hevosia ja laillisesti napattuja mustangeja. He veivät hevosiaan kaupattavaksi aina pohjoiseen Contra Costa Countyyn asti, Sierran kultakaivauksille ja Cenral Valleyhin La Veredea del Monteen läpi Diablo Rangen ja lopulta eteläiseen Sonoraan myyntiin. Toisinaan he ryöstivät ja tappoivat kullanmainareita Amerikan alueella, jotka palasivat Kalifornian kultapelloilta. Jengin uskotaan tappaneen jopa 28 kiinalaista ja 13 anglo-amerikkalaista.
Vuonna 1853 Kalifornia listasi Murrietan niinsanotuiksi "viideksi Joaquiniksi" etsintäkuulutuksissa. Heidän peräänsä määrättiin Meksikon sodan veteraaneja. Viiden Joaquinin jengiin kuuluivat Joaquin Ocomorenia, Joaquin Valenzuela, Joaquin Boteller ja Joaquin Carillo itse pääjehu Joaquin Murrietan lisäksi. Vuonna 1853 kuvernööri John Bigler allekirjoitti Kapteeni Harry Love nimisen Meksikon sodan veteraanin kanssa sopimuksen, jotta Love johtaisi Murretan joukon nappaamista. He saivat 150 dollaria per kuukaisi ja heille luvattiin vielä 1000 dollaria palkkioksi mikäli nappaisivat nämä. Lopulta saman vuoden kesänä he kohtasivat joukon aseistettuja meksikaaneja Arroyo de Cantuan alueelta Diable Rangen reunalta lähellä Coalingaa. Kohtaamisessa kuoli kolme meksikolaista, joista yhtä Loven joukot väittivät Murrietaksi ja toista miestä Manuel Garciaksi joka tunnettiin myös nimellä Three-Fingered Jack eli Kolmisormi-Jack, joka oli yksi Murrietan kuuluisimpia avustajia. Loput kaksi mukana ollutta meksikolaista vangittiin. Sittemmin Kalifornian historiallisten paikkojen yhdistys on merkannut tarkan paikan kyseiselle tapahtumalle Route 33 ja 198 läheisyyteen.
Todisteena lainsuojattomien kuolemasta he leikkasivat Kolmisormi Jackin käden irti ja Murrietan pään irti, ja säilöivät nämä alkoholia sisältäviin lasipurkkeihin. Ne säilöttiin taas Mariposa Countyyn Strocklonissa ja San Franciscoon ja ne sai nähdä 1 dollaria vastaan heidän matkatessa pitkin Kaliforniaa. Love ja muut tienasivat luvatun 1000 dollariansa.
Los Angelesilainen mies kirjoitti anonyymisti San Francisco Alta California Daily lehteen että Love joukkioineen olivat murhanneet viattomia meksikolaisia mustangin kerääjiä ja valehdelleet näiden identiteetin. Samana vuonna Kalifornian lehdissä oli kirjeitä joiden mukaan Kapteeni Love oli epäonnistunut kuljettamaan Murrietan pään, mutta tämä väite kumottiin. Seuraavana vuonna äänestettiin uudesta palkkiosta Love:n joukolle, joka oli 5000 dollaria. Noin 25 vuotta myöhemmin lisää myyttejä alkoi syntymään Murrietasta. Vuonna 1879 O.P. Stidger kuuli huhun jonka mukaan Murrietan pää ei ollut oikea, jonka kertoi Murrietan sisko. Samoihin aikoihin esiintyi myös "havaintoja" Murrietasta keski-ikäisenä miehenä Näitä ei kuitenkaan koskaan vahvistettu. Murrietan pää tuhoutui vuoden 1906 San Franciscon maanjäristyksen yhteydessä olleessa tulipalossa. Murrietan sukulaispoika Prcopio ryhtyi myös 1860-luvulla bandiitiksi Hänen sanotaan yrittäneen pelastaa setänsä maine.
Joillekin poliittisille aktivisteille 1900-2000-luvuilla Murrieta symboloi Meksikon vapautusta anglo-amerikkkalaiselta ekonimialta ja kulttuurivaltaukselta Kaliforniassa, sillä natiivit amerikkalaiset ja itsenäinen Meksiko olivat ennen heitä se joka muodosti Amerikan. Joaquin Murrietan jälkeläiset yhdistys on sanonut että Murrieta ei ollut gringojen syöjä, mutta hän halusi palauttaa Meksikon joka oli menetetty tuolloin Meksiko-Amerikka sodassa. Tämän vuoksi Murrieta tunnetaan myös nimillä "Lännen Robin Hood" ja "El Doradon Robin Hood".
Murrieta on esiintynyt kirjallisuudessa useita kertoja, joista mainittavimmat esimerkit ovat chileläisen Pablo Nerudon kirjoittama näytelmä Fulgor y Muerte de Joaquín Murieta josta on tehty myös venäläinen ooppera Звезда и смерть Хоакина Мурьеты (Zvezda i smert' Khoakina Mur'ety) jonka on työstänyt Alexei Rybnikov ja Pavel Grushko, josta taas on vastaavasti tehty rock-musikaali-ooppera elokuva, sekä Sid Fleischmanin lastenkirja Bandit's Moon.
Murrietan mytologinen hahmo on myös isossa roolissa Isabel Allenden kirjassa Daughter of Fortune, sekä T. Jefferson Parkerin kirjoittamassa romaanissa L.A. Outlaws jossa päähenkilöt ovat Murrietan jälkeläisiä. Gary Jonasin kirjassa Sunset Spectres sitä vastoin vilahtaa Murrietan pää Tohtori Jordanin kauhumuseossa San Franciscossa 1800-luvun lopussa.
Lisäksi Murrietan elämästä on tehty "This is a Suit" niminen lavaruno jonka on esittänyt Joaquin Zihuatanejo, sekä yli 15 musiikillista kappaletta ja noin 8 elokuvaa,
Mutta ehkä kaikkein parhaiten Murrieta tunnetaan siitä että tämä inspiroi alkuperäisen Johnston McCulleyn Zorro hahmon The Curse of Capistrano romaanissa vuonna 1919. Murrietan lisäksi toki muutkin hahmot historiasta ja fiktiosta toimivat McCulleyn inspiraationa. Näiden joukossa esimerkiksi Emma Orczyn kirjoittaman Punainen Neilikka (Scarlet Pimpernel) kirjasarjan päähenkilö, jolta Zorro peri salaisen henkilöllisyyden käsitteen sekä tavan jättää oman merkkinsä käyntipaikalle. Punainen Neilikka kirjojen Sir Percival Blakeney vain erosi Zorrosta merkittävästi siten, että hän oli herrasmiesvaras, kun taas Zorro muistutti enemmän sankaruudessaan supersankaria.
Muita ilmeisiä Zorron vaikutteita olivat Robin Hood, Reynard Kettu ja Spring-Heeled Jack sekä historiallisista hahmoista Salomon Pico, Manuel Rodeguez Erdoiza, Tiburcio Vasquez, Estanislao ja William Lamport, josta Vincente Riva Palacio kirjoittikin osuvasti kirjan The Irish Zorro (2004) jonka nimi kuuluisi käännettynä Irlantilainen Zorro.
Johnston McCulley kirjoitti neljä Zorro aiheista romaania ja lukemattomia lyhyttarinoita, joista sekä romaanit että lyhyttarinat ovat kaikki koottu kuudelle kokoelmalle nimellä Zorro: The Complete Pulp Adventures vuodesta 2016 eteenpäin. Onkin suositeltavaa etsiä nuo kokoelmat käsiin mikäli aikoo alkuperäisen Zorron seikkailut lukea. Ensimmäinen Zorro romaani myi jopa yli 50 miljoonaa kopiota, joka tekee siitä yhden kaikkien aikojen myydyimmän kirjasarjan aloituksen että myöskin yhden myydyimmistä romaaneista ylipäätään. Zorrosta on sittemmin tehty pelkästään Amerikassa 7 elokuvaa, 2 parodiaelokuvaa, 4 sarjafilmiä, 2 tv-sarjaa, 3 animaatiosarjaa, 1 animaatioelokuvan ja lukuisia sarjakuvalehtiä eri yhtiöiltä. Puhumattakaan lukemattomista kansainvälisistä Zorro tulkinnoista.
Zorron historian huomioonottaen onkin sopivaa että kuudennessa Zorro elokuvassa Zorron Naamio vuonna 1998 ympyrä Murriietan ja Zorron välillä sulkeutui, kun elokuvan alkutaipaleilla nähdään nuori Joaquin Murrieta, ja tämän kuolema Captain Harrison Loven ( joka perustuu todelliseen Murrietan tappajaan Harry Loveen ) käsissä, tämän fiktiivisen veljen Alejandro Murrietan todistaessa tappoa, jonka motivoi häntä myöhemmin kun alkuperäinen Zorro, Don Diego Vega, kouluttaa hänestä Zorron jatkajakseen ja joka lopulta sekä tappaa Harrison Loven että myöskin nai Diegon tyttären.
Elokuva loppuu kuten alkaakin kohtauksella, jossa Diegon sijaan Alejandro kertoo tarinaa Zorrosta kehdossa olevalle lapselleen. Näin Zorron ja Murrietan perintö yhdistyy yhdeksi kiehtovaksi tarinaksi, joka jatkuu yhä vain uudelleen ja uudelleen jokaisella sukupolvella. Zorro kun ei ole pelkkä henkilö, se on myös naamio, joka on todellisuudessa Murrietan sankarin naamio, vaikka onkin kiistanalaista oliko Murrieta todella edes sankari. Mutta tämä ei muuta Murrietan naamion loputonta kiehtovuutta sukupolvelta toiselle.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.