Inhottava nainen on käsite keski-aikaisesta kirjallisuudesta ja Thompsonin motiivi indexistä. Sen tunnetuin esiintyminen lienee Geoffrey Chaucerin The Wife of Bath's Tale. Perusidea on, että nainen joka näyttää epämiellyttävältä (ruma, inhottava) muuttuu miellyttävämmäksi kun mies osoittaa lämpimiä tunteita häntä kohtaan. Tämän jälkeen hän muuttuu kauniiksi naiseksi ja paljastuu että kyse on koko ajan ollut kirouksesta jonka sankari sai rikottua. 

Inhottva nainen löytyy myös The Adventures of the Sons of Eochaid Mugmedon teoksesta jossa Niall Noígíallach todistaa olevansa Irlannin oikea kuningas syleilemällä inhottavaa naista, koska hän paljastuu alueen yksinvaltiaaksi. Sama teema löytyy myös vanhemmista kuningastarinoista kuten Lugaid Loígden ja Conn Cétchathachin tarinoista.

Fenian syklistä löytyy Fiannan jäsenestä, Diarmaid ua Duibhnesta kertova tarina. Eräänä hyytävän kylmänä yönä, inhottava nainen julkesi saapua Fiannan portinvartijan tupaan, jossa soturit olivat juuri asettuneet vuoteeseen metsästysreissun jälkeen. Läpimärkä luita myöten, hänen hiukset sekaisin ja solmussa, epätoivoisena lämmön ja suojan tarpeessa, hän soitti jokaisen soturin ovea, ja vaati pyyhettä. Huolimatta hänen valituksistaan väsyneet miehet jättivät hänet huomiotta toivoen että hän lähtisi. 

Vain nuori Diarmuid jonka sänky oli lähimpänä tulisijaa sääli naista, ja antoi hänelle vuoteensa ja pyyhkeen. Inhottava nainen huomasi Diarmuidin lämpimän sydämen, ja sanoi vaeltaneensa 7 vuotta. Diarmuid lupasi hänelle että hän voi nukkua koko yön hänen sängyssään, ja hän suojelisi naista. Aamun tullessa, hän tajusi tämän muuttuneen kauniiksi naiseksi. Inhottava nainen palkitsi Diarmuidin ystävällisyyden lupaamalla toteuttaa hänen suurimman toiveensa eli talon meren rannalla.

Ilahtuneena Diarmuid pyysi naisen luokseen asumaan. Hän suostui sillä ehdolla että tämä ei koskaan mainitsisi kuinka rumalta hän näytti tuona ensimmäisenä iltana. Kolmen päivän kuluttua Diarmuid tuli levottomaksi. Nainen tarjoutui vahtimaan hänen koiraansa ja tämän pentujaan kun Diarmuid kävi metsällä.

Kolme kertaa Diarmuidin kateelliset ystävät kävivät naisen luona kysymässä yhtä uusista pennuista. Jokaisella kerralla hän suostui ja jokaisella kerralla Diarmuid suuttui ja ihmetteli miten nainen voi korvata hänelle niin ilkeällä tavalla sen että hän ei välittänyt tämän rumuudesta ensimmäisenä yönä. Kolmannella kerralla nainen ja talo katosi ja hänen koiransa kuoli.

Tajuttuaan että hänen epäkiitollisuutensa aiheutti hänelle sen että hän menetti kaiken, Diarmuid lähti etsimään naista. Hän käytti loihdittua alusta päästäkseen myrskyisen meren yli. Saavuttuaan Otherworldiin hän etsi naista hopeisten metsien ja värikkäiden hevosten keskeltä. Kolme kertaa hän vuoti pisaran rubiinin punaista verta ja keräsi jokaisen pisaran nenäliinalleen.

Kun muukalainen paljasti että kuninkaan pahasti sairas tytär oli juuri palannut 7 vuoden jälkeen, Diarmuid tajusi että sen on oltava hänen naisensa. Juostuaan hänen vierelleen hän löysi hänet kuolevana. Kaikki kolme veranpisaraa olivat naisen sydämestä. Ne olivat tippuneet joka kerta kun hän ajatteli Diarmuidia. Ainoa parannuskeino oli kupillinen parantavaa vettä ihmeiden tasangolta jota vartioi kateellinen kuningas armeijoineen. Diarmuid vannoi tuovansa hänelle tuon kupillisen.

Hänen tehtävänsä kuitenkin melkein päättyi läpipääsemättömälle joelle. Diarmuid tunsi itsensä nujerretuksi, kunnes Kaikkitietävä Punainen Mies, jolla oli punaiset hiukset ja silmät kuin palava hiili, auttoi hänet joen yli ja ohjasi hänet kuninkaan linnaan.

Saavuttuaan linnaan Diarmuid haastoi kuninkaan, ja tämä aluksi lähetti 1600 miestä häntä vastaan ja sitten 1800 miestä. Mutta Diarmuid hoiteli niistä jokaisen. Vaikuttuneena kuningas antoi hänelle kupillisen. Paluumatkalla Punainen Mies neuvoi Diarmuidia kuinka parantaa nainen. Hän myös varoitti että kun sairaus on ohi, Diarmudin rakkaus on ohi myös. Diarmuid kieltäytyi uskomasta, mutta se näin tosiaan kävi. Kun nainen ymmärsi tämän, hän tajusi myös että kumpikaan ei voinut elää toistensa maailmassa ja Diarmuid jatkoi matkaansa. 

Myös brittiläisen Arthurin legendassa on viite inhottavaan naiseen. Esimerkiksi hänet nähdään seikkailuun mukaan vievänä elementtinä Graaliin liittyvissä tarinoissa kuten Chrétien de Troyesin Perceval, the Story of the Grail, Wolfram von Escenbachin Parsifal ja walesiläisessä romanssissa Peredur, son of Efrawg. Teema yhdistetään myös Eschenbachin Parsifalissa Cundrien hahmoon, joka toimii Graalin viestintuojana.

Teemasta tuli hyvin pian vakio-ainesta Arthurin taruissa. Tunnetuin versio lienee Wife of Bath's tale jossa ritari saa valita ruman ja uskollisen sekä kauniin ja petollisen naisen väliltä. Nainen vapautuu kirouksesta kun ritari antaa naisen itse valita. Tarinaa varioidaan myös Sir Gawainiin liittyvissä tarinoissa kuten  The Wedding of Sir Gawain and Dame Ragnelle ja The Marriage of Sir Gawain. Yksi versio tarinasta on myös King Henryn ballaadissa jossa kuningas joutuu lepytellä inhottavaa naista, ja aamulla tämä on muuttunut kauniiksi naiseksi.

Norjalaisessa Hrólfr Riu’un saagassa Hróarrin veli Helgi kohtaa Yulen aikana ruman olennon ollessaan metsästysmökissä. Yksikään ihminen koko kuningaskunnassa ei päästänyt tätä olentoa sisään taloon, paitsi Helgi. Myöhemmin olento pyytää päästä nukkumaan hänen vuoteessaan, johon hän suostuu vastentahtoisesti.

Ja kun otus asettuu sängylle, hän muuttuu haltiamaiseksi naiseksi, joka on kauneinta mitä Helgi on koskaan nähnyt. Helgi raiskaa hänet ja tekee hänet raskaaksi, josta syntyy tytär nimeltä Skuld. Helgi unohtaa naisen ja muutaman päivän päästä nainen saapuu hänen luokseen Skuld sylissään. Tyttärestä kasvaa myöhemmin Hjörvarðrin vaimo. Samanlainen tarina esiintyy myös nortjumbrialaisessa The Laidly Worm of Spindleston Heugh tarinassa. Toinen samankaltainen esiintyy Hjálmþérin ja Ölvirin saagassa. 

Geoffrey Chaucerin Canterburryn tarinoissa Bathin vaimo kertoo kaikkein tunnetuimman version tarinasta. Tarina sijoittuu kuningas Arthurin aikaan Britanniaan. Tuohon aikaan munkit terrorisoivat Britanniaa ja raiskasivat naisia. Sen sijaan että olisivat tehneet naiset raskaaksi niin kuin incubus teki menneinä aikoina, munkit jättivät heidät häpeään.

Varsinainen tarina alkaa kun kuningas Arthurin ritari raiskaa nuoren naisen himoissaan. Kuningas ja hänen hovinsa tulevat tulokseen että metaus olisi kohtuullinen rangaistus hänelle, mutta kuningatar on toista mieltä. Kuningatar vaatii kuningasta antamaan ritarille toisen mahdollisuuden yhdellä ehdolla. Jos ritari ehtii tajuta mitä naiset haluavat eniten kumppaniltaan määrätyssä ajassa, hän saisi pitää päänsä. Arthur suostuu tähän.

Ritari tarttuu tilaisuuteen ja lähtee matkalle joka osoittautuu hankalammaksi kuin hän aluksi oletti. Jokainen nainen nimittäin antaa hänelle täysin erilaisen vastauksen. Kun ritarin aika alkaa käydä vähiin, hän kohtaa joukon tanssivia naisia ja päättää kysyä saman kysymyksen myös heiltä. Mutta lähestyessään heitä he muuttuvatkin inhottaviksi vanhoiksi naisiksi.

Yksi vanhoista naisista liittyy ritarin matkaan takaisin ja auttaa häntä antamalla vastauksen kuningattarelle. Vastaus kuuluu, että naiset haluavat tulla kohdelluksi tasavertaisina kumppaniensa kanssa. Vastaus osoittautuu oikeaksi ja  vastineeksi nainen vaatii ritaria naimaan hänet. Ritari suostuu tähän vaadittuaan ensin häntä ottamaan materiaalisen palkkion mielummin.

Lopulta he kuitenkin päätyvät naimisiin jo samaisena yönä. Kun nainen huomaa kuinka onneton ritari on. Kysyessään asiasta, ritari vastaa suoraan että on onneton koska hänen vaimonsa on ruma. Vaimo vastaa antamalla ritarille valinnan: Joko hän saa ruman, mutta uskollisen naisen, tai kauniin ja epäuskollisen naisen. Ritari päättää että vaimo itse saisi päättää, ja vaimo muuttuu sekä kauniiksi että uskolliseksi, koska hän kohteli häntä tasavertaisena kumppanina.

Tämä tarina oli minusta selkeästi edellä aikaansa, vaikka toki sitä voisi äkkiseltään kritisoida hieman pinnalliseksi vaikka pyrkiikin olemaan pinnallisuuden vastainen tarina. Vaikka tasa-arvo teema ei esiinnykään kaikissa inhottavan naisen tarinan versioissa, niin pinnallisuuden vastainen teema esiintyy.

Väistämättäkin tarinoita tarkastellessa saattaa tulla mieleen ensimmäisen Shrek elokuvan prinsessa Fionan tarina. Selkeämmin inhottavan naisen tarinaa varioidaan kuitenkin 2006 vuoden elokuvassa Penelope joka on romanttinen-satu-komedia. Siinä ei ehkä tuoda esille tasa-arvo teemaa, mutta sen opetus on silti melko moderni.

Tuo tosin saa vaikutteita "pig-faced woman" (siannaamainen nainen) tarinoista joissa sen sijaan on sama tasa-arvo teema. Vanhoja "rumia", mutta hyvin viisaita naisia esiintyy mytologioissa paljon. Black Annis, Cailleach, Elli ja Befana esimerkiksi. Usein niihin liitetään vanha viisaus.