Sadut ovat jollain tasolla mytologioiden ja folkloren jatkumoa. Ne tuntuvat usein kuvaavan, erityisesti suomalaisissa saduissa, kyseisen maan mytologian ja folkloren maailmaa käytännössä. Tämä ei tietenkään ole ainoa tapa määritellä sadut.

Satuja voi karkeasti ajatella täysin keksittyinä tarinoina, joilla harvoin on viihdettä kummempaa kulttuurista arvoa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Osa saduista sisältää lapsille tarkoitetun opetuksen. Yleensä se on vielä sidottuna kerrontansa aikaan. Tämä jo itsessään tuo saduille jonkinlaista kulttuurihistoriallista arvoa.

Kun nyt puhun saduista, on sopivaa täsmentää, että en puhu moderneista saduista. Moderneilla saduilla viittaan J.R.R. Tolkien ja C.S. Lewisin koulukuntaan kuuluvia folkloresta ja mytologiasta vaikutteita saaneista, enemmän fantasiaa muistuttavasta kirjallisuudesta. En missään nimessä vähättele niiden arvoa. Päinvastoin koen esimerkiksi Diana Wynne Jonesin hienoksi fantasiakirjallisuudeksi joka loistavasti toistaa satujen taiteellisia arvoja.

Kun nyt puhun saduista, puhun vanhemmasta tuotannosta. Suusta suuhun kulkeneesta kansanperinteestä ja siitä vaikutteita ottavasta tuotannosta. Antologioista jotka kertovat omalla tavallaan kansansa kulttuurihistorian.

Ensimmäiset kiehtovat asiat mitä opin saduista, on että niissä on sekä jatkumo että genrejako. Jatkumo voi kuulostaa vieraalta ajatukselta pohdittaessa satuja jotka ovat pohjimmiltaan yksittäisiä kokonaisuuksia. Mutta toki niissä on poikkeuksia, kuten Sinbadin seikkailuissa, jotka selvästi jatkavat samaa tarinaa.

Mutta ennen kaikkea niissä on kultturellinen jatkumo. Jotkut asiat säilyvät kirjoittajan muussa tuotannossa. Ne ovat kuin hyväksyttyjä meemejä tai "tosiasioita" joiden mukaan elämä jatkuu muissa saduissa. Tämä oli niin kiehtova ajatus että sitä piti tutkia tarkemmin. 

Mitä taas tulee genrejakoon, niin siitä on useita eri näkemyksiä. Itse suosin yksinkertaista neljän ryhmää. Näihin kuuluu tarinat noidutuista, tuhkimotarinat, sankaritarinat ja rakkaustarinat. Tämä genrejako on oma näkemykseni, joka on syntynyt alunperin Neil Philipin aivan loistavasta Kaunotar ja hirviö - Satuja maailmalta kirjan lukukokemuksen myötä. Kirja toimi inspiraationa myös tälle taulukolle.

Koira, hevoset, leijona, lehmä, härkä, vuohi, haarahaukka, sammakko, kettu, joutsen, korppi, aropapukaija, valas, pässi, sika, käärme, krokotiili, kyyhkynen, kilpikonna, kissa, aasi, kärpänen, heinäsirkka, rotta, lokki, kampela, susi, karhu, hiiri, lisko, jänis, piikkisika, kotka, rapu ja apina.

Nämä ovat yleisimmät eläimet mitä saduissa minulla on tullut vastaan. Eläimiin liittyy sekä mytologiassa että saduissa tietynlainen koodisto. Saduissa karhu, kettu, hevonen ja linnut ovat aivan kaikkien yleisimmät esiintyvät eläimet. Mytologiassa on ehkä käärmeen ja linnun välistä myyttistä taistelua, mutta saduissa taistelut käydään arjessa.

Voima, oveluus, kova työ ja vapaus. Nämä ovat satujen mukaan ne asiat joita ihminen arvostaa arjessa. Ja sen voi päätellä pelkästään eläimistä. Siinä missä mytologiassa ollaan suurten elämää suurempien kysymysten äärellä, ollaan saduissa hyvin arkisten kysymysten äärellä.

 

 

Tuhannen ja yhden yön tarinat

 

 

 

 

Perintö

 

Tuhannen ja yhden yön tarinat tarjoavat satuina yhä edelleen vahvan seksuaalisen perinnön, joka viittaisi siihen että sadut on kirjoitettu aikuisille. Ne ovat säilyneet lähes muuttumattomina, toisin kuin vaikka Grimmin sadut, joita on sensuroitu lukuisia kertoja aina Disneyn elokuviin saakka. Toki Disney on Aladdinissa sensuroinut alkuperäistä itämaista maailmaa runsaastikin. Mutta kirjaan ja sen tarinoihin se ei ole onneksi vaikuttanut.

 

 

Toistuvat Elementit

 

Taikamatto, djinnit ja erinäiset taikaesineet esiintyvät usein Tuhannen ja yhden yön tarinoissa. Ne esitetään usein deus ex machinana tai muuna keinona ratkaista tarinan päähenkilön ongelmia. Tämä voi toki viitata laiskaan kerrontaan, mutta myös siihen että rankoissa idän olosuhteissa tämmöiset taikaesineet on koettu eskapistisina helpottimina joilla ratkaista arkiset ongelmat. Maailmassa jossa päitä katkotaan ja käsiä leikataan ja käydään sotia, tämä tuntuu oikeastaan ihan ymmärrettävältä.

 

 

 

Sanoma

 

Useimmissa tarinoissa korostetaan, että nokkeluudella ja ylipäätään aivoilla pärjää pitkälle. Tämä sanoma esiintyy myös päätarinassa. Mutta loppujen lopuksi varsinainen sanoma kokoelmassa tuntuu olevan tarinankerronnan tärkeys. Monissa tarinoissa pelkästään kertomalla tarina, ratkaistaan jokin ongelma. Periaatteessa voisi kai sanoa että tämä sanoma on jokaisessa sadussa tavalla tai toisella läsnä. Mutta silti tämä viesti on paljon korostetumpi Tuhannen ja yhden yön tarinoissa.

 

 

 

Kulttuurikuva

 

Oi kyllä, Tuhannen ja yhden yön tarinat ovat todella kulttuurikeskeisiä. Ne tallentavat idän vanhan kulttuurin täydellisesti. Jopa kieli on usein läsnä. Väittäisin jopa näitä tarinoita opettavaisiksi tarinoiksi idän vanhasta kulttuurista.

 

 

 

Eläimet ja luonto

 

Eläimet ja luonto esiintyy hyvin harvoin näissä tarinoissa. Mutta silloin kun esiintyy, niin niiden rooli on joko auttaa ihmistä tai tuoda hänen tuhonsa tai pyrkiä siihen.

 

 

 

Yhteenveto

 

Tuhannen ja yhden yön tarinat tarjoavat melko erilaisen kuvan itämaista. Alueen, jossa jokainen päivä on seikkailu ja luonto toimii luonnonlakeja noudattaen. Toki tarinakokoelmalla on myös kulttuuriarvoa, mutta sen sijaan että se tuputtaisi opetuksia ja sanomaa, se pyrkii olemaan tie eskapismiin. Lisäksi se suorastaan kannustaa siihen.

 

 

 

 

Grimmin sadut

 

Perintö

 

Vaikka Grimmin satuja on muokattu, on myös alkuperäisversiot säilyneet. Grimmin satujen maailma on melko kyyninen ja jopa raaka. Mutta toisaalta kun sitä tarkastelee sellaisenaan, se on hyvin opettavainen. Se opettaa että tuntemassamme järjestäytyneessä maailmassa on myös pahuutta piilossa, ja meidän tulee osata taistella sitä vastaan.

 

 

 

 

 

 

Toistuvat elementit

 

Paha äitipuoli, paha susi...on hyvin yleistä että Grimmin saduissa joku taho yrittää vahingoittaa lasta. Lapsi selviää kuitenkin oveluudella tai kuuntelemalla vanhempiensa neuvoja.

 

Sanoma

 

Kuka tahansa voi loppujen lopuksi pärjätä julmassakin maailmassa, jos vain on kuunnellut kotona annettuja neuvoja, ja käyttää aivoja. Tämä on jo melko yhteiskunnallinen sanoma.

 

Kulttuurikuva

 

Grimmin sadut kertovat paljon aikakautensa maailmasta. Niissä ei romantisoida yhtä paljon maailmaa kuin muissa aikalaisissa teoksissa.

 

Eläimet ja luonto

 

Eläimillä ja luonnolla on yleensä melko varoittava rooli Grimmin satujen maailmassa. Eläimet voivat olla hyödyksi ja auttavaisia päähenkilön elämän kannalta, mutta ne voivat olla myös petollisia. Lisäksi usein pedot toimivat vertauskuvina muista maailman vaaroista. Luonto on hyvä renki, mutta eläin huono isäntä.

 

Yhteenveto

 

Kaunistelematon, opettavainen, yhteiskunnallinen ja varoittava. Näillä adjektiiveilla kuvaisin Grimmin satuja. Niiden sanoma ja maailma ovat ajankohtaisia aina, sukupolvelta toiselle, jopa vaikka ne sijoittuvat omalle ajalleen.

 

 

 

Charles Perraultin sadut

 

 

 

Perintö

 

Perraultin perintö saduissa on aivan selvästi huumorin tuominen satuihin. Juuri tämä oli osin syynä miksi saduista tuli suosittuja myös aatelistojen piirissä. Perraultin tyyliin kuului myös ehdottomasti satujen lopussa olleet runot jotka täsmensivät mikä oli sadun opetus. Tietyllä tavalla hän myös toi romantiikan satujen maailmaan. Toisaalta, hän oli myös joskus karkeampi kuin Grimmin veljekset.

 

Toistuvat elementit

 

Pierre Dubois on väittänyt, että haltijattaren käsite sellaisena kuin nykyisin sen tunnemme, on peräisin Perraultin tuotannosta. Haltijatar toimii Perraultin saduissa kohtalon työvälineenä. Sen tarkoitus on muuttaa epäreilu tapahtuma oikeudenmukaisemmaksi. Vastaavasti tietysti Perraultin saduissa esiintyy myös paha haltijatar. Tämä noitaa muistuttava olento on turhamainen ja usein itsekäs, niin sanottu anti-haltijatar.

 

Sanoma

 

Perraultin sanoma tuntuu olevan hyvin opetuskeskeinen. Hän opettaa selvästi pieniä tyttöjä olemaan haikailematta prinssien perään, varomaan muukalaisista, olemaan hienotunteisia, olemaan hyväntahtoisia ja reiluutta. Pojille hän opettaa kaikkea ritarillista. Ei ole siis ihme että opetukset ovat usein sensuroitu. Ne eivät ehkä ole kovin ajankohtaisia tasa-arvoisessa yhteiskunnassamme. Mutta ehkä jos ei mieti niin syvällisesti näiden opetusten suhdetta nykyaikaan, niillä on oma arvonsa. Ja miksei niin tytöt kuin pojatkin kaipaisi näitä samoja opetuksia?

 

Kulttuurikuva

 

Satujen opetukset ovat omiaan kertomaan aikansa maailmasta. Mitä naisen ja miehen oli tärkeä tietää vallitsevasta yhteiskunnasta. Siksi näilläkin saduilla on sensuroimattomana oma kulttuuriarvonsa.

 

Eläimet ja luonto

 

Perraultin saduista mieleenpainuvimmassa roolissa lienee Saapasjalkakissa, joka toimii tienä parempaan elämäään. Toinen hyvä esimerkki on Punahilkan susi, joka edustaa muukalaista, joka on uhka. Eläimet siis esiintyvät Perraultin tuotannossa uhkana ja mahdollisuutena. Riippuen siitä mikä on tarinan tarve eläimelle.

 

Yhteenveto

 

Perraultin maailma on hauska ja opettavainen, mutta kuitenkin jossain määrin kaunis. Vaikka opetukset ovat raakojakin, Perraultin tuotanto on elämänmyönteistä. Perraultin maailmassa on niin uhkia kuin mahdollisuuksia. Ihminen itse on ratkaisevassa asemassa että kumpaa. Riittää kun hänellä on seikkailumieltä.

 

 

H.C. Andersenin sadut

 

Perintö

 

Andersenin sadut ovat toimineet inspiraation lähteenä lukuisille fantasiakirjailijoille. Hän on suuri syy siihen, miksi satuihin tulee ja kannattaa suhtautua vakavasti. Käytännössä hän loi aikuisille suunnatun sadun käsitteen. Hänestä tuleekin ottaa mallia niitä kirjoittaessa.

 

Toistuvat elementit

 

Kristillinen etiikka ja symboliikka ja maailmankuva näkyy Andersenin saduissa selkeästi. Hän ei missään nimessä tyrkytä mitään uskoa lukijaan, vaan hänellä se on osa estetiikkaa ja sitä, mistä hänen satujensa fantasia-ainekset rakentuvat.

 

Sanoma

 

Andersenilla harvoin on mitään suoraa sanomaa. Hän on itse toki korostanut sitä että sadut tulee ottaa kirjallisuuden alana vakavasti, joten ehkä siinä on hänen sanomansa. Toki kristillinen etiikka on yksi sanoma, mutta kuten sanottua, sitäkään ei tyrkytetä.

 

Kulttuurikuva

 

Andersen ei ole kulttuurikuvassa ehkä vahvimmillaan, koska hänen satunsa ovat melko lailla moderneja. Ne eivät siis välttämättä kerro muinaisista ajoista tai kulttuureista paljonkaan. Niiden kulttuuriarvo on muualla. Toki Andersenin tuotanto kertoo hänen ajallaan vallinneesta kristillisestä maailmankuvasta.

 

Eläimet ja luonto

 

Luonnolla on rusaasti arvoa Andersenin saduissa. Se on yksi hänen satujensa estetiikan lähteistä. Luontoa kuvataan ehkä jopa jossain määrin runollisesti. Andersen on selvästi tutkia luontoa ja löytänyt sen esteettiset kolkat.

 

Yhteenveto

 

Andersenin sadut ovat esteettisiä, kypsiä, runollisia ja voimakkaita. Ne ovat loistava esimerkki siitä, että pelkkä symboliikka ei riitä tekemään rumasta ankanpoikasesta kaunista, vaan sen pitää kasvaa sopiviin mittoihin. Aivan kuten pelkkä symboliikka ei tee tarinasta kaunista, vaan sen pitää kasvaa sopiviin mittoihin.

 

Topeliuksen sadut

 

 

 

Perintö

 

Suomen oma satusetä Topelius kirjoitti vain kolme satua, mutta niillä oli suuri vaikutus siihen miten Suomessa suhtauduttiin satuihin. Hän kirjoitti pääasiassa lapsille, mutta hänen tuotannostaan voi nauttia myös aikuiset.

 

Toistuvat elementit

 

Toperliuksen tuotannossa ei toistuvia elementtejä hirveästi ole. Toki hänen tarinoissaan on pääosassa vahvasti lapset, joita Topelius osaa kuvata varsin mallikkaasti. Hänellä tuntuu olevan varsin myönteinen kuva lapsista, eikä hän saarnaa opetuksiaan tukka hulmuten.

 

Sanoma

 

Kuten sanottua, Topelius ei saarnaa opetuksiaan, vaikka semmoisia toki on. Sampo Lappalaisesta voi oppia ainakin sen että ulos ei kannata mennä keskellä yötä Lapin pimeydessä. Toki käytännöllisempiäkin opetuksia saa hakea Adalmiinan helmi tarinasta.

 

Kulttuurikuva

 

Sampo Lappalaisessa ainakin kuvataan Lappia niin komeasti ja selkeästi että tuntuu kuin itse olisi ihan paikanpäällä. Tietysti suomalaisuus näkyy saduissa muutenkin.

 

 

 

 

Eläimet ja luonto

 

Eläimet ja luonto esiintyvät voimakkaasti erityisesti Sampo Lappalaisessa. Koko kertomus on kuin oodi Suomen luonnolle ja eläimille. Samalla se muistuttaa siitä että luonnon pedot ovat yhtälailla myös vaarallisia.

 

Yhteenveto

 

Topelius on vain kolmella sadulla saanut enemmän aikaan kuin moni suomalainen kirjailija. Hänen tuotantonsa on sekä lähellä luontoa, että myös suomalaisuutta. On oikeastaan pieni ihme että hänen tuotantonsa ei ole vielä saanut niin suurta arvoa kuin voisi kuvitella.

 

 

 

 

Aisopoksen ja Fontainen sadut

 

Perintö

 

Satujen opetukset ja eläinsadut ovat käytännössä Aisopoksen keksintö. Fontaine sitä vastoin modernisoi opettavaisia eläinsatuja. Molemmat ovat jättäneet lähtemättömän jäljen satujen historiaan.

 

Toistuvat elementit

 

Eläimet ja opetukset.

 

Sanoma

 

Sanomaa on runsaasti, jopa niin paljon että ainoastaan hullu kykenisi tuota tutkimaan. Satuja on molemmilla runsas määrä. Se että onko niiden opetukset ja sanoma yhä ajankohtainen, on vaikea kysymys.

 

Kulttuurikuva

 

Kummatkaan eivät ole järin vahvoilla kulttuurikuvan suhteen. Molempien osaamisalue on muualla.

 

Eläimet ja luonto

 

Eläimet esiintyvät molempien saduissa opetustarkoituksessa. Samat eläimet voivat esiintyä sekä hyvinä että pahoina. Kummankaan suhde luontoon ei varsinaisesti avaudu heidän saduissaan.

 

Yhteenveto

 

Opettavaisille eläinsaduille on varmasti aina kysyntää, mutta en itse koe että Fontainen tai Aisopoksen sadut ovat minua varten. Kai ne on liian teknisiä. On vaikea olla silti arvostamatta niiden historiallista arvoa.

 

 

 

Raul Roinen sadut

 

Perintö

 

Kuten Topelius, on myös Raul Roine suuri satujen vaikuttaja Suomessa. Hän on tosin ikävästi jäänyt satujensa kuvittaja Rudolf Koivun varjoon. Roineen sadut ovat ehdottoman klassisia suomalaisia satuja, ja aineksia suomalaiselle fantasiakirjallisuudelle.

 

Toistuvat elementit

 

Roineen saduissa toistuu niin yhdeksänpäiset lohikäärmeet kuin prinsessat ja pelottomat nuorukaiset. Roine on selvästi saanut vaikutteensa muualta Euroopasta. Klassinen suomalainen ritarisadun kertoja.

 

Sanoma

 

Hyvin harvoin Roineen saduissa on mitään kummoisempaa sanomaa. Ehkä jonkinlainen rohkeuden romantisointi. Mikä on toki ihan aiheellistakin, onhan rohkeus tärkeä arvo ja ihmispiirre.

 

Kulttuurikuva

 

Roineen sadut eivät ehkä kerro suomalaisesta luonnosta kovin paljonkaan kuten Topelius, mutta tottakai hän tuo jossain määrin myös suomalaisuutta esille saduissaan. Erityisesti suomalaista tarustoa. Roineen satujen maailmassa ollaan jääty siihen aikaan kun kristinusko ei ollut vielä Suomessa valtauskonto. Yhtä arvokas kuin Kalevala.

 

Eläimet ja luonto

 

Luonto ja eläimet esiintyvät Roineen saduissa lähinnä taustalla. Maatilalla ja metsässä on eläimiä. Mutta niihin harvoin kiinnitetään erityistä huomiota.

 

Yhteenveto

 

Roineen vähälle huomiolle jääneet viihteellisemmät ritarisadut ovat yhtälailla arvokkaita vaikka niistä puuttuukin niin sanoma kuin estetiikka. Ovathan ne sentään suomalaisia satuja.

 

 

 

 

Intiaanisadut

 

Perintö

 

Intiaanisadut ovat siitä hämmentäviä, että niitä esiintyy eri heimoilla, ei eri kirjailijoilla. Silti aion nyt viitata tässä suorasti yhteen nimenomaiseen kokoelmaan. Nimittäin Vladimir Hulpachin Intiaanisadut kirjaan vuodelta 1967. Se on ainoa kokoelma johon on koottu kattavasti eri heimojen intiaanisatuja.

 

 

 

 

Toistuvat elementit

 

Luonto ja intiaanien tarusto toistuu vahvasti intiaanien saduissa. Sen sijaan että pyrittäisiin opettamaan jotakin, pyritään kertomaan miten jokin asia on saanut alkunsa. Usein intiaanisadut ovatkin siis melko abstrakteja ja enemmän luomiskertomuksia kuin satuja.

 

Sanoma

 

Luonto ja ihminen kuuluvat yhteen. Tämä voi kuulostaa kornilta ja ehkä jopa stereotyyppiseltä, mutta intiaanisaduissa tosiaan luonnolla on suuri merkitys, ja siitä puhutaan hyvin kunnioittavasti. Toinen sanoma voi olla, että kaikella on alkunsa, ja ihmisen tulisi tutkia omaa alkuperäänsä luonnon kautta.

 

Kulttuurikuva

 

Intiaanisadut kertovat paljon intiaanien tavoista ja kulttuurista ja vastaavat moniin heidän mytologiaansa koskeviin kysymyksiin. Intiaanisadut ovat enemmän mytologiaa, joten niillä on jo sen takia ehdoton kulttuurihistiallinen arvo.

 

Eläimet ja luonto

 

Eläimet toimivat usein jonkin asian alkuna tai niiden alku selitetään. Luonto esiintyy hyvin vahvasti näissä saduissa. Luonnosta löytyy niin estetiikka kuin filosofia. Ihminen itse ei usein edes ole maailman napa.

 

Yhteenveto

 

Luonnonläheisissä intiaanisaduissa on oma estetiikkansa ja viehätyksensä. Niissä on voimakas mytologia joka etsii vertaistaan. Ainoastaan samaa voi löytää afrikkalaisista saduista.

 

 

 

 

 

 

 

Venäläiset sadut

 

 

 

Perintö

 

Venäläiset sadut ovat inspiroineet kokonaisen baletin, Tulilinnun, ja myös Fantasia elokuvan loppukohtauksen. Venäläiset sadut ovat osin myös mytologiaa, ja niissä on oma eksotiikkansa. On hyvin helppo kuvitella itsensä kylmään Venäjään fantasia-ainesten keskelle, keskelle ritaritarustoa.

 

 

 

 

 

Toistuvat elementit

 

Kuten suomalaisissa saduissa, myös venäläisissä saduissa romantisoidaan rohkeuden arvoa. Rohkeat nuoret miehet ja joskus jopa naiset ovat yleistä venäläisissä saduissa. Kuten myös Kotshei Kuolematon ja syöjättäret. Venäläinen pimeys on kiehtova, mutta samalla pelottava ja petollinen.

 

Sanoma

 

On vaikea löytää venäläisistä saduista sanomaa. Ne ovat ehdottomasti kerrottu rohkaistakseen nuoria miehiä ja viihdyttääkseen. Ne ovat jollain tasolla siis myös legendoja, joilla on usein sama tehtävä esimerkiksi sodassa.

 

Kulttuurikuva

 

Ehdottomasti nämä sadut kertovat paljon venäläisestä kulttuurista ja romantiikasta paljon. Ne erottuvat selkeästi joukosta venäläisinä.

 

Eläimet ja luonto

 

Venäläisissä saduissa usein linnut ovat jopa pyhiä ja arvokkaita. Luonto esitetään muuten aika kylmänä paikkana, jossa vainoavat syöjättäret ja muut kummajaiset, joten on syytä olla varovainen, mutta samalla kunnioittava.

 

Yhteenveto

 

Venäläisessä kylmyydessä ja pimeydessä on esteettisiä kulmia joita ei ole missään muussa satumaailmassa. Ne muodostavat yhtenäisen ja selkeän taru-universumin. Ivan, joka vastaa melkein suomalaista Matti Meikäläistä, on tavallinen, mutta samalla sankari, joka ehtii joka paikkaan.

 

 

 

Kiinalaiset sadut

 

 

 

Perintö

 

Teos nimeltä Sata satua Kiinasta toimii analysoinnin kohteenani. Se on melko tuore teos, mutta sadut ovat vanhoja. Kiinalaisten satujen perintöä on siis vielä melko hankala arvioida.

 

Toistuvat elementit

 

Eläimet ja kiinalainen yhteiskunta.

 

Sanoma

 

Kiinalaisten satujen sanoma lienee passiivinen agressiivisuus ja muut aasialaiset arvot joista meidän yhteiskunnalla olisikin opeteltavaa. Toisinaan saduissa on myös perinteisiä opetuksia.

 

 

 

Kulttuurikuva

 

Kiinalaiset sadut kertovat jokseenkin paljon kiinalaisesta yhteiskunnasta, omalla hiljaisella tavallaan.

 

Eläimet ja luonto

 

Eläimet esitetään monesti jopa ihmisiä fiksumpina, ja näillä on myös jonkinlainen opettavainen rooli.

 

Yhteenveto

 

Vaikka kiinalaisten satujen perintöä on mahdoton arvioida, on niiden sanoma ja maailmankuva ehdottomasti jotain mitä pitäisi esiintyä muissakin saduissa. Ja ennen kaikkea: Ne ovat lyhyitä, ehkä korkeintaan yhden sivun pituisia. Opetelkaa tiivistämään!

 

 

 

 

Afrikkalaiset sadut

 

 

 

Perintö

 

Kun puhun afrikkalaisista saduista, puhun enimmäkseen M. Kosovan toimittamasta teoksesta Afrikkalaisia satuja (1980). Vaikka teos onkin kaoottinen, se antaa jonkinlaista kokonaisvaikutelmaa afrikalaisista saduista. On siis jälleen kerran hankala sanoa perinnostä mitään kovin rakentavaa.

 

Toistuvat elementit

 

Luonto ja eläimet. Myös tarinankertojia selkeästi arvostetaan. Toisinaan tarinat kertovat jonkin asian synnystä aivan kuten intiaanien saduissa.

 

Sanoma

 

Yleensä opetukset ovat sanomana. Toisinaan myös luomiskertomuksia.

 

Kulttuurikuva

 

Afrikkalainen maailmankuva ja kulttuuri joka on melko irrallinen omastamme, välittyy hyvin selkeästi.

 

Eläimet ja luonto

 

Eläimet ja luonto ovat isosti esillä tarinoissa. Afrikka tuntuu huomattavasti luonnonläheisemmältä kuin oma ”moderni” yhteiskuntamme.

 

Yhteenveto

 

Afrikkalainen maailmankuva, kulttuuri, luonnonläheisyys ja uskonnot välittyvät afrikkalaisista saduista selkeästi, ja niistä voi oppia yhtä paljon kuin intiaanien saduista.

 

 

Norjalaiset sadut

 

 

 

Perintö

 

Norjalaiset sadut ovat usein todella hauskoja, aivan kuten Perraultinkin sadut. Peter Christen Asbjørnsen ja Jørgen Engebretsen Moe ovat vahvimpia esimerkkejä tästä, ja kun nyt puhun norjalaisista saduista, puhun heidän kokoamistaan saduista.

 

Toistuvat elementit

 

Eläimet ja luonto.

 

Sanoma

 

Osin opetukset. Mutta kaikissa tarinoissa ei ole sitäkään.

 

Kulttuurikuva

 

Norjalaisesta kulttuurista norjalaiset sadut kertovat yllättävän vähän.

 

Eläimet ja luonto

 

Eläimet esiintyvät usein jopa koomisissa rooleissa. Tämä eroaa selkeästi Aisopoksen ja Fontainen saduista joissa on opettavainen luonne.

 

Yhteenveto

 

Eläimet olivat hilpeitä jo tuolloin. Nykyään ne ovat hilpeitä kissavideoilla ja vastaavilla. Toisinaan runoillaan ja opitaan jotain uutta.