Ketturomaani on kirjallisuuden tyylilaji joka esiintyy erityisesti hollantilaisissa, englantilaisissa, ranskalaisissa ja saksalaisissa saduissa. Tämä myös Suomeen rantautunut genre on peräisin 1100-1200-luvuilta ja se on säilyttänyt suosionsa aiheena aina moderneihin päiviin asti. Niiden pääosissa seikkailee Reynard (Hollanti: Reinaert, Ranska: Renart, Saksa Reineke/Reinicke ja latinankieliset maat: Renartus) niminen antropomorfinen kettu joka edustaa Jungin arkkityypeistä narria. Reynardin seikkailut keskittyvät hänen yrityksiinsä huijata muita eläimiä omien etujensa nimissä tai hänen yritykseensä välttyä joltakin ikävältä tilanteelta. Pääosin hänen vihollisiinsa ja uhreihinsa kuuluu Isengrim niminen susi. Tarinoissa on myös usein parodisia piirteitä tarinoista joissa ritari pelastaa prinsessan tai tekee muuten vain jotain sankarillista, mutta myös poliittista ja uskonnollista satiiria. 

Nimi Reynard on lähtöisin nimestä Reginhard eli Raginohardus, joka tarkoittaa "neuvokasta". Johtuen Reynald tarinoiden suosiosta, renardista tuli ranskankielen korvaava sana ketulle, joka alunperin oli goupil joka oli johdettu latinankielen sanasta vulpecula. Tämän vuoksi voi olla mahdollista että suomenkielinen käännös Ketturomaanien ketulle oli juuri tämän vuoksi Kettu. Maininnan arvoinen trivia on myös että Reynald tarinoissa esiintyi myös toisinaan Martin nimisen apinan poika nimeltä Moneke, josta luultavasti on kehittynyt englanninkielen apinaa tarkoittava sana monkey.

Reynardin hahmon itsessään uskotaan olevan peräisin Lorrainesta, Ranskasta josta se on levinnyt Alankomaihin ja Saksaan. Laajimman käsittelyn hahmo sai kuitenkin Pierre de Saint-Cloudin Le Roman de Renart kirjassa joskus 1170-luvulla. Kirjassa Reynard kutsutaan kuningas Leo leijonan hoviin, oikeuteen vastaamaan häneen kohdituneisiin Isengrim suden syytöksiin. Bruin karhu, Baldwin aasia ja Tibert kissa ovat mukana salajuonessa Reynardia vastaan.

Tarinoissa on usein satiirisia piirteitä, ja satiiirin kohteena on usein aristokraatit ja uskonjohtajat, tehden Reynardista eräänlaisen talonpoikais-sankarihahmon. Tarinassa saarnaavasta ketusta on käytetty jopa katolisen kirkon  kirkollistaiteessa propagandana lollardismia vastaan.

Reynardin päälinna Maupertuis on hänen piilopaikkansa hänen vihollisiltaan. Joissakin tarinoissa nähdään jopa Reynardin hautajaiset, joissa hänen vihollisensa ovat kerääntyneet toimittamaan tunteilevaa elegiaa täynnä vilpillistä hurskautta, ja usein Reynard pomppaa kuolemanjälkeisesti kostamaan. Reynardin vaimo Hermeline esiintyy myös tarinoissa usein menneenä uusiin naimisiin Reynardin kuollessa.

Reynardin ensimmäisiä esiintymisiä latinankielisissä maissa on Ysengrimus runo jonka on kirjoittanut Nivardus niminen runoilija vuosina 1148-1153. Myöhempiä Reynardin esiintymisiä on Geoffrey Chaucerin Canterburyn tarinoita teoksessa The Nun's Priest's Tale jossa tämä esiintyy nimellä Rossel. Myös Goethe teki Reynardista oman runollisen tulkintansa, Reinecke Fuchs vuonna 1793 joka pääsi julkaisuun vuonna 1794.

Jopa Friedrich Nietzche käyttää Reynardin hahmoa Epäjumalten hämärä teoksessaan esimerkkinä dialektikosta. Saksalainen taiteilija Johann Heinrich Ramberg teki 30 piirrosta Reynardista vuonna 1825. Michel Rodangen Renert puolestaan on Luxemburgin kansallisteos.

1900-luvun tulkintojakin Reynardista on kirjoitettu. Näistä mainittakoon John Masefieldin "Reynard the Fox" runo jossa käsitellään kettujahtia mainitsemalla että Reynard kykenee voittamaan niin hevosen kuin koiran kilpajuoksussa. Lev Grossmanin The Magician King romaanissa Reynard esiintyy lopussa kun hänet vahingossa taiotaan esiin. Vielä modernimpaan suuntaan vie John Crowley teoksessaan Beasts jossa Reynard on puoli-kettu. David R. Witanowski sitä vastoin esittää Reynardin ihmisversion kirjassaan Reynard the Fox. Laurence Yepin Dragon's Guide kirjasarjassa on jo käytetty luovuutta, sillä siinä esiintyy muodonmuuttaja tietokonehakkeri Reynard, joka auttaa Ms. Drake lohikäärmettä. 

Erillisen maininnan 1900-luvun Reynard tulkinnoista ansaitsee Robert vam Genechtenin Van den vos Reynarde (1937) jossa on anti-semitistisiä piirteitä ja teos on nimetty keski-hollantilaisen runon mukaan. Se julkaistiin alunperin Nieuw-Nederland nimisessä hollantilaisessa natsipuolueen NSB:n toimesta vuonna 1937 ja vuonna 1941 se julkaistiin kirjana. 

Tarinassa esiintyy sarvikuno nimeltään Jodocus jonka nimikin juontaa juurensa sanasta jood (juutalainen) ja aasi Boudewijn jotka valloittavat itselleen kruunun. Boudewijn oli hollantilainen nimi oikealle beglgialaiselle kruununprinssille. Tarinassa Jodocus  on ulkopuolinen joka saapuu kuningaskuntaan esittelemään uusia ideoita jotka muuttaisivat luonnonjärjestystä. Maa nimetään tasavallaksi, jossa vapaus, tasa-arvo ja veljeys kukoistavat. Tasavalta siis kuvastaa sosialisen tasavallan dystopiaa. "Kukaan ei pitänyt lajien välisiä sääntöjä yllä. Jänikset ryömivät ketunkoloon ja kanat halusivat rakentaa oman kotkanpesän.". Lopulta Reynard ja muut huijaavat ja tappavat Jodocuksen ja hänen kollegansa.

Teoksesta on tehty myös Nederlandfilm yhtiön animaatioelokuva vuonna 1943 saksalaisten rahoittamana. Sitä ei kuitenkaan koskaan esitetty julkisesti, johtuen mahdollisesti siitä että useimmat hollantilaiset juutalaiset oli kuljetettu jo keskitysleirille ja elokuva valmistui liian myöhään jotta sitä olisi voitu käyttää propaganda-välineenä ja mahdollisesti myös siksi että hollantilaisten ihmisoikeusyhdistys katsoi että kettu joka esitettiin vihollisena pitäisi esittää sankarina. Vuonna 1991 osa elokuvasta löydettiin Saksan Bundesarchiv:ista ja vuonna 2005 löydettiin enemmän osia ja elokuva on entisöity. Se on esitetty vuonna 2006 hollannin animaatioelokuva festivaaleilla Utrechtilla ja Amsterdamin KLIK! animaatiofestareilla vuonna 2008. Reynardin hahmoa käytettiin Hitler vertailuun myös vuoden 1962 Black Fox nimisessä dokumenttielokuvassa. 

Van den vos Reynarde ei ole ollut ainoa kerta kun Reynardin satu on käännetty animaatiomuotoon. Ladislas Starevich niminen animaattori teki vuonna 1930 nukke-animaation nimellä Le Roman de Renard. Vuonna 1985 taas tehtiin Ranskassa Moi Renart niminen etäisesti Reynardin hahmoon perustuva animaatiosarja, jossa eläimet esitetään jopa äärimmäisen antropomorfisena, niin että vain heidän päänsä ovat eläimen päitä. Sarja sijoittuu moderniin Pariisiin ja Reynard esitetään nuorena ilkikurisena kettuna jolla on apinalemmikki nimeltä Marmouset joka on luotu sarjaa varten. Reynard lähtee tutustumaan Pariisiin saadakseen töitä ja tavatakseen setänsä Isengriminin joka on autokauppias. Reynard tapaa samalla Hermelinen joka on moottoripyöräilevä journalisti tyttökettu. Reynard yrittää voittaa hänen sydämensä useissa jaksoissa. Reynard perustaa firman joka lupaa tehdä minkä tahansa työn kenelle tahansa. Hänet kuvataan sarjassa valepukujen mestarina ja kleptomaanina. Hän joutuu usein vaikeuksiin poliisipäällikkö Chanteclerin kanssa joka on kukko joka usein lähettää Tybalt kissan hänen suunnitelmiensa pilaamiseksi.

Myös Goethen tulkinnat tarinasta on käännetty vuonna 1989 saksalaiseksi tv-elokuvaksi animaatiomuotoon tuottajanaan Manfred Durniok ja ZDF. Elokuvan nimi on Isegrim ind Reineke ja sen animoinnista vastaa kiinalainen Shanghai Animation Film Studio. Toisin kuin muissa versioissa, tässä esitetään Renart (Reineke) ilkeänä ja pahana siinä missä Isegrim yrittää vain pitää työnsä ketun sotkujen keskellä. Aina kuitenkin tapahtuu jokin käänne jolla Isegrim säilyttää työnsä vaikka käytännössä Reynard voittaakin.

Jopa Disney yhtiö kiinnostui aikanaan Reynardin tarinoista, ja suunnitteli tälle kokopitkää elokuvaa. Disneyllä kuitenkin koettiin että Reynardin hahmo ei soveltunut sankariksi, joten studio päätti tehdä tästä sen sijaan vain lyhytelokuvan Chanticleer and Reynard perustuen Edmond Rostandin Chanticleer näytelmään. Reynard esitettiin lyhytelokuvassa antagonistin roolissa. Elokuva tosin jäi kesken 1960-luvulla Miekka kivessä animaatioelokuvan vuoksi. Myöhemmin Ken Anderson käytti hahmon luonnoksia Disneyn Robin Hood animaatioelokuvassa vuonna 1973. Vastaavasti Nottinghamin sheriffi oli susi aivan kuten Isengrim susi.