Bertrand Russell kuvasi joskus aikoinaan Machiavellin Ruhtinasta käsikirjana gangstereille. Mike Tyson taas ylisti sitä koska se kertoi oikeasta elämästä. Benito Mussolini samaten. Shakespeareä kiehtoi aihe niin paljon että käytti sitä näytelmissään usein. Kuka oikeastaan oli tuo paholaiseen verrattu Machiavelli, ja mitkä hänen aatteensa olivat?

Eletään 1400-lukua, Renesanssin aikaa Firenzessä. Tieteen ja taiteen kukoistuksen aikakautta kuten myös renesanssilaisen humanismin aikakautta. Humanismin myötä Jumala ei ollut enää keskiössä, vaan ihminen. Italia oli ajautumassa vakavan poliittisen kaaoksen ja mullistuksen kouriin koska Italia oli vielä hajanainen toisin kuin Ranska ja Espanja jotka olivat sille uhkana.

Tähän maailmaan syntyi Niccolo Machiavelli. Hän syntyi varakkaaseen sukuun, johon kuului esimerkiksi hänen lakimies isänsä. Tämä mahdollisti sen että hän sai parhaan mahdollisen humanistisen koulutuksen. Täytettyään 29 vuotta vuonna 1498 suuri neuvosto valitsi hänet tärkeään valtion virkaan, valtiosihteeriksi. Kuukautta myöhemmin hänet nimettiin Firenzen ulko- ja sotapolitiikasta vastaavaan kymmenjäsenisen neuvoston sihteeriksi.

Vuonna 1500 Machiavelli vietti kuusi kuukautta Ludvig XII:n hovissa yrittäen saada ranskalaiset tukemaan Firenzeä Pisan takaisin valtaamiseksi. Lokakuussa 1502 hallitus lähetti Machiavellin neuvottelemaan Borgian herttuan kanssa. Nämä kokemukset valmensivat Machiavellia tuntemaan poliittiset juonittelut. Erityisen vaikutuksen häneen teki Borgian tapa koota vihamiehensä ja juonittelijat yhteen pöytään ja sitten tapattaa heidät.

Näihin samoihin aikoihin Machiavelli ehti tutustua myös kuuluisaan Leonardo Da Vinchiin ja heistä tuli hyviä ystäviä. Vuonna 1507 perustettiin kansalaisarmeijan yhdeksänjäseninen komitea, joka perustettiin Machiavellin ehdotuksesta. Machiavelli toimi sen sihteerinä. Pisa vallattiin takaisin vuonna 1509.

Machiavellin onni kuitenkin kääntyi, kun vuonna 1512 Medicit ottivat vallan espanjalaisten joukkojen tuella ja hajottivat hallituksen. Helmikuussa 1513 häntä syytettiin salaliitosta väärin perustein, ja hänet vangittiin 22 vuorokaudeksi ja häntä kidutettiin. Hänet vapautettiin maaliskuussa. Menetettyään kaiken hän siirtyi perhetilalleen Sant Andreaan. 

Maanpaossa vuonna 1513 Machiavelli kirjoitti tunnetuimman teoksensa Ruhtinaan. Teos loi Machiavellin maineen ateistina ja moraalittomana kyynikkona. Hän odotti palaavansa kirjan avulla Medicittien suosioon, mutta kirja noteerattiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Ruhtinas on muodoltaan ajalleen ehkä hieman tyypillinenkin kirja, nimittäin se on opas vallanpitäjille. Teos kuitenkin julkaistiin vasta vuonna 1532. Paavi Paavali IV kielsi kirjan vuonna 1559 ja kirja päätyi myös vuonna 1564 Trenton kirkolliskokouksen kiellettyjen kirjojen listalle (Index Librorum Prohibitorum). Kirjasta tuli valistusajan suosikki ja se julkaistiin ranskaksi vuonna 1768 ja englanniksi vuonna 1772.

Machiavelli ihannoi useita myyttisiäkin muinaisen maailman johtajia, kuten Romulusta (Rooman perustajaa), Moosesta, Kyyrosta (Persian keisarikunnan perustajaa) ja Theseusta (Ateenan kuningasta) sekä myös Filippos Makedonialaista, Aleksanteri Suuren isää. Machiavelli ei kuitenkaan jätä kirjassaan väliin tilaisuutta arvostella Julius Caesaria.

Machiavelli ei silti ylistänyt jyrkkää vallankäyttöä sinänsä, vaan ainoastaan välineenä luoda vahva ja itsenäinen valtio, joka turvaa kansalaisten vapaudet ja turvallisuuden. Machiavelli piti myös tärkeänä eroa välttämättömän julmuuden ja mielivaltaisen, jatkuvan julmuuden välillä. Hänen mielestään väkivallan kuuluu olla kertaluontoista. Hallitsijan tuli kuitenkin olla välittämättä, jos kansa piti häntä julmana, kunhan kansalaiset vain pysyivät uskollisina ja kunnioittivat hallitsijaansa.

Machiavellin mukaan ruhtinaan vallassapysymiselle oleellista on tasapainotella sotilaiden, ylimysten ja kansan suhtautumisessa ruhtinaaseen. Sotilaat ovat vaaraksi ruhtinaan vallalle, jos he pitävät ruhtinasta heikkona. Kansan arvostuksen saaminen usein aiheuttaa närää ylimystössä ja päinvastoin. Machiavelli toteaa tästä muun muassa että ylimyksiä voi ruhtinas aina vaihtaa, mutta kansaa ei. Hän piti myös parempana hallita kansaa virkamiesten ja ministerien kuin perintöaatelin avulla.

Ulkopolitiikassa Machiavelli piti tärkeänä, että ruhtinas ei liittoudu itseään voimakkaampien valtioiden kanssa, koska piti väistämättömänä näiden ikeen alle joutumista. Lisäksi hänen mielestään ei naapurivaltioiden sodissa saanut jäädä koskaan puolueettomaksi, koska hävinnyt valtio kantaisi kaunaa, kun ei saanut ruhtinaan apua ja voittanut pitäisi ruhtinasta heikkona.

Antonio Gramscin tulkinnan mukaan Ruhtinas, johon Machiavelli viittaa, onkin kansa. Machiavelli ei kirjoittanut Ruhtinas -teosta suinkaan oppikirjaksi ruhtinaille – he eivät tarvinneet opasta vallankäyttöön koska he jo tiesivät kuinka valtaa käytetään – vaan paljastaakseen kansalle pikkuruhtinaiden metkut.