Irlantilainen mytologia on minulle hyvin vieras käsite. Toki tunnen irlantilaisen folkloren johon kuuluu vaikka mitä pikkuväkeä. Mutta kelttiläinen mytologia jumaltarustoineen on minulle yhtä hepreaa. Päätin siis poiketa mukavuusalueeltani ja sivistyä.

 

Wikipedia kertoo että kelttiläinen mytologia jaetaan kolmeen ryhmään, jotka ovat seuraavat:

 

 

Kolme kokonaista erillistä mytologiaa?! Taidan hakea kupin kahvia. Tässä saattaa mennä tovi...Lisäksi irlantilaiset ovat jakaneet nämä vielä neljään subkategoriaan:

 

 

Nyt kun meillä on jonkinlainen käsitys kokonaiskuvasta, niin avataanpa nyt vähän näitä sanahirviöitä. 

Tuatha Dé Danann ("jumalatar Danun kansa") jota aion kutsua helpommalla nimellä Danun kansa, ovat siis jumalten heimo joka hallitsi taikavoimia. He asuivat myyttisillä lännen saarilla, mutta lähtivät sieltä Irlantiin suurella pilvellä.

Heidät oli karkoitettu taivaasta koska he tunsivat taikuuden. Danun kansa kävi taisteluita Firbolgeja ja fomoreita vastaan. Keltit kuitenkin myöhemmin voittivat Danun kansan, ja heidät karkoitettiin alamaailmaan, jossa he elävät yhä näkymättöminä henkinä.

Fomorit olivat puolijumalten heimo, jotka muistuttivat aika paljon kreikkalaisen mytologian titaaneja. Ne olivat jäittiläisiä jotka olivat Irlannissa ensin. He saapuivat sinne mereltä, ja heidän johtajansa oli Balor, jolla oli vain yksi suuri silmä. Fomorit tuhosivat ensin Irlannin valloittaneet partholonit ja orjuuttivat myöhemmin saarelle tulleet nemedit. Firbolgeista ei tarjota kovin paljon mainittavaa tietoa.

Kun Danun kansa oli voitettu, näyttäytyi kelteille kolme jumalatarta, Banbha, Fodla ja Eriu. Jokainen heistä vaati, että Irlannin saari säilyttäisi hänen nimensä. Näkijä Amhairghin vakuutti Eriulle, että Irlannin päänimi annettaisiin hänen mukaansa. Vastalahjaksi Eriu teki ennustuksen, että Milin pojat saisivat saaren maat ikuisiksi ajoiksi. Eriu ojensi jatkossa kultaisen pikarin täynnä punaviiniä jokaiselle Irlannin kuolevaiselle kuninkaalle merkkinä heidän avioliitostaan ja maan hedelmällisyydestä.

 

Ulsterin sykli tai Ulaid-sykli/tarusto taas kertoo Irlannin koillisosissa asuneiden ulaidien sankariajoista. Heidän mukaansa on nimetty Irlannin osa Ulster. Nämä tarinat sijoittuvat ensimmäiselle vuosisadalle ennen ajanlaskun alkua. Ne on kirjoitettu ylös 700-1000-luvuilla. Niissä kuvataan esikristillisten ylimystöjen tapoja ja käsityksiä maailmasta. 

Taruissa sekoittuvat vapaasti keskenään mytologiset ja mahdollisesti tosiperäiset historialliset ainekset. Tapahtumat keskittyvät puolihistoriallisen kuningas Conorin (Conchobar mac Nessa) ja hänen sotureidensa, Punaisen haaran ritareiden, aikakaudelle.

Conor hallitsi Emain Machassa, lähellä nykyistä Armaghia. Connaughtissa puolestaan hallitsevat heidän vihollisensa, kuningas Ailill ja kuningatar Medb. Conorin ritareiden päähahmo on Akhilleusta muistuttava Cú Chulainn, puolijumala, jonka äiti on kuolevainen Dechtire, Conorin sisar. Cú Chulainnin isä taas on Lugh, yksi jumalista.

The Cattle Raid of Cooley nimisessä eepoksessa käsitellään Ulsterin ja Connaughtin miesten välistä kiistaa. Eräs tarina puolestaan kuvaa tyypillistä isän ja pojan välistä kaksintaistelua, jossa Cú Chulainn surmaa poikansa, jota hän ei tunnista. Toisessa tarinassa nimeltään Bricriu’s Feast kerrotaan mestauspelistä, joka on Sir Gawayne and the Grene Knight -runoelman esikuva. Irlannin myöhempään kirjallisuuteen on vaikuttanut voimakkaasti The Fate of the Sons of Usnech –taru, joka kertoo Deirdren ja Noisin traagisen rakkaustarinan.

 

Fenian sykli, Fenian tarusto, tai Fionn sykli tai Ossianin sykli taas sitä vastoin kertoo Finn MacCumhaillin ja hänen johtamansa sotajoukon, Fianna Éireannin, teoista. He olivat vapaaehtoisten soturien ja metsästäjien muodostama valiojoukko. Nämä tarinat sijoittuvat 200-luvulle jkr. Niitä on alettu kirjoittaa muistiin joskus vuonna 1200. 

The Boyish Exploits of Finn (Macgnímartha Finn) kertoo Fiannan johtaja Cumhaillin kuolemasta ja siitä kuinka hänen poikansa kasvatettiin salaa metsässä. Poika on nimeltään Finn ja tämä kostaa isänsä tapon. Isän on tappanut Goll MacMornan. Koston jälkeen hän kohoaa Fiannan johtajaksi. Ajan mittaan joukkoon liittyy myös Finnin poika Oisin ja pojanpoika Oscar sekä Diarmaid ja jopa Finnin entinen vihollinen Goll MacMorna. 

Legendojen mukaan Finn oli druidien jälkeläinen. Hän oli viisas ja ymmärsi luontoa. Muut tarut kertovat Fiannan noususta ja tuhosta. Joukko alkaa hajota, kun Diarmaid karkaa kuninkaan tyttären Gráinnen kanssa. Finn on jo iäkäs, mutta hänen on ollut määrä mennä naimisiin Gráinnen kanssa. 

Kun Diarmaid myöhemmin haavoittuu, antaa Finn hänen kuolla janoon. Kuningas ja kansa kääntyvät lopulta määräilevää Finniä vastaan. Kiista huipentuu Gabhran taisteluun, jossa Fianna tuhoutuu. Oscar saa surmansa taistelussa. Oisin jää henkiin, mutta haltijaprinsessa houkuttelee hänet Tír na nÓgiin, eli ikuisuuden nuoruuden ja onnen maahan.