maanantai, 6. toukokuu 2019

Trivia 31: Parhaat elokuvapostereiden piirtäjät

Richard Amsel

Amsel on tehnyt 1970-1980-luvun tärkeimpien ja suosituimpien elokuvien posterit. Hänen tunnetuimmat työnsä ovat The ChampChinatownJuliaThe Last Picture ShowThe Last TycoonThe Life and Times of Judge Roy BeanMcCabe & Mrs. MillerThe Muppet MovieMurder on the Orient ExpressNashvillePapillonThe ShootistThe StingFlash GordonThe Dark CrystalRaiders of the Lost Ark ja Mad Max Beyond Thunderdome. Hänet tunnetaan maalauksellisesta lyijykynämäisestä tyylistä, joka tuo vahvasti mieleen Drew Struzanin. 

Saul Bass

Bassin tyyli on hyvin persoonallinen ja tikku-ukkomainen. Hänen töihinsä törmäsi 50-70-luvun elokuvateattereissa usein. Hänen tunnetuimmat työnsä ovat: Carmen Jones (1954), The Man with the Golden Arm (1955), Edge of the City (1956), Storm Center (1956), Love in the Afternoon (1957), Saint Joan (1957), Bonjour tristesse (1958), The Big Country (1958) (style b poster), Vertigo (1958), Anatomy of a Murder (1959), Exodus (1960), One, Two, Three (1961), Advise & Consent (1962), It's a Mad, Mad, Mad, Mad World (1963), The Cardinal (1963), In Harm's Way (1964), Bunny Lake Is Missing (1965), The Firemen's Ball (1967), The Two of Us (1967), Why Man Creates (1968), Very Happy Alexander (1969), Such Good Friends (1971), Rosebud (1975), Brothers (1977), Notes on the Popular Arts (1977), Bass on Titles (1978). The Human Factor (1979), The Solar Film (1979) ja The Shining (1980)

 

John Berkey

Berkey on tehnyt suhteessa melko vähän elokuvapostereita, mutta hän on vaikuttanut runsaasti mm. Star Warsin visuaaliseen ilmeeseen. Hänen tunnetuimmat työnsä ovat 2001: A Space OdysseyThe Towering Inferno, King Kong (1976)Orca the Killer Whale (1977), Meteor(1979), Black Stallion (1979), Superman III (1983), Dune (European release, 1984) ja The Star Wars.

 

Reynold Brown

Brown tunnetaan erittäin pulpmaisesta tyylistään. Kun etsit Googlesta hakusanalla vanha elokuva, niin et voi olla törmäämättä hänen tyyliinsä. Hänen tuotantoonsa kuuluu Creature from the Black Lagoon (1954), Tarantula (1955), This Island Earth (1955), The Incredible Shrinking Man (1957), I Was a Teenage Werewolf (1957), Man of a Thousand Faces (1957), The Land Unknown (1957), Attack of the 50 Foot Woman (1958), Cat on a Hot Tin Roof (1958), Ben-Hur (1959), The Atomic Submarine (1959), House of Usher (1960), The Time Machine (1960), Spartacus (1960), The Alamo (1960), The Fabulous World of Jules Verne (1961), King of Kings (1961), How the West Was Won (1962), Mutiny on the Bounty (1962), Mothra vs. Godzilla (1964), War of the Zombies (1964) ja Shenandoah (1965)

 

Renato Casaro

Hänet tunnetaan parhaiten yhtenä niistä piirtäjistä jotka loivat perinteen makaavasta naisesta ja sankarista joka osoittaa miekkansa kohti taivaita. Italia on hieno maa. Hänen tuotantoonsa kuuluu  My Name Is NobodyQuadropheniaConan the BarbarianTenebraeOctopussyNever Say Never AgainRambo: First Blood Part II (Int'l Version), Red SonjaFlesh and BloodArmy of Darkness (1992), Dune (1984), Fire, Ice and Dynamite (1990), Memoirs of an Invisible Man (1992), Over the Top (1987), The Adventures of Baron Munchausen (1988) ja The NeverEnding Story II: The Next Chapter (1990)

 

Philip Castle

Castle tunnetaan lähinnä kolmesta elokuvallisesta teoksesta jotka ovat A Clockwork Orange, Full Metal Jacket ja Mars Attacks!

 

 

 

Frank Frazetta

Frazettan tyyli on yleensä melko hilpeä ja sen tunnistaa kaukaa. Mutta Frazetta on myös jollakin tasolla kameleontti joka venyy alalle kuin alalle. Hänen elokuvapostereihinsa kuuluu: What's New Pussycat? (1965), The Secret of My Success (1965), After the Fox (1966), Hotel Paradiso (1966), The Busy Body (1967), The Fearless Vampire Killers (1967), Who's Minding the Mint? (1967), Yours, Mine and Ours (1968), Mad Monster Party (1969), The Night They Raided Minsky's (1969), Mrs. Pollifax-Spy (1971), Luana (1973), Mixed Company(1974), The Gauntlet (1977) ja Fire and Ice (1983)

Bill Gold

Gold oli yksi alan vanhimmista. Silti hänen monipuolinen tyylinsä sopii kaikille vuosikymmenille aina 1940-luvulta 2010-luvulle. Hänen tuotantonsa on niin suuri, että se on helpompi linkata kuin kopioida tähän. Löydät sen täältä.

Robert McGinnis

McGinnisin tyylii on melko vanhahtavaa, klassista, mutta hänellä on toisinaan tapana yhdistää siihen kevyesti hilpeitä elementtejä sen mukaan miten elokuva sallii sen. Hänen tuotantonsa löytyy täältä.

Tom Jung

Kiinalais-amerikkalainen Tom Jung on tuttu mahtipontisesta vanhahtavasta tyylistään. Hänen tuotoksiinsa kuuluu La StradaAnd God Created WomanDr. ZhivagoGrand PrixFar from the Madding CrowdIce Station ZebraThe Shoes of the FishermanGone With The WindA Man Called HorseLittle Big ManPrime CutLe MansPapillonThe Man Who Would Be KingThe Deer HunterApocalypse NowThe Lord of the RingsThe Empire Strikes Back ja Raiders of the Lost Ark

 

Bob Peak

Peak tunnetaan hyvin modernista sci-fi tyylistä, johon kuuluu mm. laaja värien käyttö. Hänen tuotantoonsa kuuluu West Side StoryMy Fair Lady, Camelot, Rollerball (1975), ensimmäiset 5 Star Trek elokuvaa, Superman (1978), Excalibur (1981), molemmat Derek Flint elokuvat, Apocalypse Now (1979) ja The Spy Who Loved Me

 

Arnaldo Putzu

Roomalainen Putzu oli ehkä historian viimeisiä alan artisteja ennen kuin elokuva-ala siirtyi halvempiin valokuvamaisiin postereihin. Hänen tuotantoonsa kuuluu The Secret Place (1957), The Magnificent TwoThat Riviera Touch, Carry On series, Creatures the World ForgotThe Legend of the Seven Golden Vampires ja Get Carter.

 

Enzo Sciotti

Jälleen yksi roomalainen todistamassa että ala on selkeästi italialaisten hallussa. Hänen tuotantoonsa kuuluu mm. The BeyondDemonsThe Blood of Heroes ja Lucio FulcinDario Argenton ja Lamberto Bavan elokuvia.

 

 

John Alvin

John Alvinin tyyli on persoonallinen ja värikäs. Siitä jää helposti tunne että nyt ollaan mukana suuressa eskapistisessa seikkailussa. Hänen tuotantonsa näet täältä

 

Drew Struzan

Drew on koko alan tunnetuimpia tekijöitä. Hänen tuotantoonsa kuuluu niin Star Warsit, Indiana Jonesit ja Blade RunnerThe ThingThe Cannonball Run, the Police Academy series, Back to the FutureE.T. the Extra-TerrestrialThe Muppet MovieComing to AmericaFirst BloodRisky BusinessD.C. CabStroker Ace*batteries not includedAn American Tail ja The Goonies. Vain muutama mainitakseni.

lauantai, 4. toukokuu 2019

Trivia 30: Lysistrate, kielletty näytelmä

Lysistrate on Aristofaneen kirjoittama antiikin kreikkalainen komedia, jonka aiheena on naisten julistama seksilakko saadakseen miehet lopettamaan peloponnesolaissodan. Komediassa on selkeä sodanvastainen sanoma ja toisaalta estotonta naureskelua seksin kustannuksella.

Aristofaneen Lysistraten kantaesitys oli Ateenan Dionysoksen teatterilla vuonna 411 eaa. Se esitettiin mahdollisesti Lenaia-juhlassa, ja sen koregina toimi Kallistratos. Tuossa vaiheessa peloponnesolaissota Ateenan ja Spartan johtamien liittoutumien välillä oli kestänyt jo kaksikymmentä vuotta, ja Ateena oli kärsinyt suuren tappion Sisilian sotaretkellä pari vuotta aiemmin.

Komedia kuuluu Aristofaneen näytelmäkirjailijanuran keskikauteen. Samana vuonna esitettiin Aristofaneen Naistenjuhla joka myös käsitteli naisten asemaa omalla tavallaan. Siinä naiset pitävät salaista kokkousta kuohuttavan naisvastaisen näytelmäkirjailijan vuoksi.

Mutta mistä Lysisttrate näytelmässä sitten on oikein kyse?

Lysistrate on kutsunut muiden kaupunkivaltioiden naiset koolle, sillä hänellä on tärkeää asiaa. Paikalle on kuitenkin tullut vain Kalonike (suomennoksessa Kleonike), jonka kautta kaikki naiset esitetään hedonisteiksi, jotka vaativat jämäkkää ohjausta. Lysistrate puolestaan näyttäytyy vahvana naisena, jolla on vahva omanarvontunto ja yhteisöllinen vastuuntunto.

Hetken päästää muitakin naisia alkaa saapua paikalle eri puolilta Kreikkaa. Lysistrate kertoo aikomuksestaan pakottaa miehet lopettamaan lakkaamattomalta tuntuva sotiminen. Naiset ovat innokkaita auttamaan, mutta kun Lysistrate kertoo, että se tapahtuisi seksilakon kautta, innostus hiipuu nopeasti. Lopulta Lysistrate saa kuitenkin taivuteltua muut naiset taakseen spartalaisen Lampiton avustuksella, ja naiset vannovat viinimaljan ääressä Lysistraten lausuman valan, jonka Kalonike toistaa muiden naisten puolesta.

»En tule naimaan mieheni enkä rakastajani kanssa
vaikka hän lähestyisi minua peitsi tanassa.
Elän kodissani koskemattomana, ylläni unelmapuku ja meikattuna,
niin että mieheni himot herää. Mutta minä en anna.
Ja jos hän yrittää väkisin, minä olen kylmä enkä värähdäkään.
En nosta jalkojani kattoa kohti, enkä käy nelinkontin hänen eteensä.
Jos pidän tämän valan, saan juoda tästä kannusta.
Mutta jos rikon, täyttyköön kannuni vedellä.»

Heti kun vala on vannottu, läheiseltä Akropoliilta kuuluu voitonhuuto: Ateenan vanhat naiset ovat vallanneet sen Lysistraten yllytyksestä, sillä siellä säilytetään Ateenan valtion kassaa, jota ilman sodankäynti on mahdotonta. Lampito lähtee levittämään sanaa naisten kapinasta. Muut naiset vetäytyvät Akropoliin muurien suojaan odottamaan miesten vastaiskua.

Vanhojen miesten kuoro saapuu, tarkoituksenaan polttaa Akropoliin portit, jos naiset eivät antaudu. He raahaavat puita, ja tuskittelevat savun ja työn raskauden kanssa. Pian paikalle saapuu vanhojen naisten kuoro vesiruukkuja kantaen. Myös he valittavat työn kovuutta, mutta sanovat olevansa valmiita auttamaan nuorempia naisia. Kuorot uhkailevat toisiaan, mutta lopulta vesi voittaa tulen ja miehetkin kastuvat läpimäriksi.

Paikalle saapuu komissaari poliisijoukkoja vastanneiden skyyttiläisten jousimiesten kanssa. Hän sanoo naisten olevan luonnoltaan hysteerisiä sekä viininjuontiin, seksuaalisiin hurjasteluihin ja vierasperäisiin kultteihin taipuvaisia, mutta toisaalta moittii miehiä siitä, etteivät nämä ole valvoneet naisiaan tarpeeksi. Komissaari on tullut hakemaan kassasta hopeaa laivaston tarvitsemiin airoihin. Naiset kuitenkin kukistavat tämän joukot pian.

Lysistrate palauttaa järjestyksen, ja selittää komissaarille naisten turhautumisen siihen, että miehet tekevät typeriä päätöksiä, jotka kuitenkin vaikuttavat kaikkiin, eivätkä kuuntele vaimojensa mielipiteitä. Lysistrate kietoo komissaariin päähän oman huivinsa ja antaa tälle korillisen villaa, ja sanoo, että sota on tästä lähtien naisten hoidossa. Hän kertoo myös tuntevansa sääliä nuoria, lapsettomia vaimoja kohtaan, kun nämä ikääntyvät yksin kotona miestensä ollessa sotimassa. Kun komissaari huomauttaa miestenkin ikääntyvän, Lysistrate huomauttaa, että miehet voivat mennä naimisiin missä iässä vain, mutta naisillä naimaikä on lyhyt; sitten nainen jo katsotaan liian vanhaksi. Lopulta komissaari poistuu tekemään valituksen naisten käytöksestä, kun taas Lysistrate poistuu Akropoliille.

Vanhojen naisten ja vanhojen miesten kuorojen välinen suunsoitto jatkuu, kunnes Lysistrate palaa kertoakseen uutisia: naiset ovat epätoivoisesti seksin tarpeessa ja alkavat livetä paikalta mitä erikoisempiin tekosyihin vedoten. Yksikin väitti olevansa menossa kotiin levittääkseen ”villansa” sängyn päälle, toinen puolestaan ”häkilöidäkseen”, kun taas kolmas oli tekeytynyt raskaaksi laittamalla kypärän asunsa alle. Lysistrate palauttaa kurin ja palaa takaisin Akropoliille odottamaan miesten antautumista.

Paikalle saapuu mies, joka on himon jäykistämä. Hän osoittautuu Kinesiaaksi, Myrrhinen mieheksi. Lysistrate määrää Myrrhinen kiihottamaan ja kiusaamaan miestään, kunnes tämä lopettaa sotimisen. Myrrhine lupautuu. Pari alkaa valmistautua sänkypuuhiin heti paikalla. Myrrhine kuitenkin haluaa sänkyyn vielä patjan, sitten tyynyn, sitten vielä peiton ja hajusteita, ja tekee kaikkensa viivytelläkseen toimintaa, ja lopuksi tuottaa miehelleen pettymyksen lukittautumalla takaisin Akropoliin suojiin.

Spartan lähettiläs saapuu yrittäen peitellä erektiotaan vaatteen alle. Hän pyytää rauhanneuvotteluita. Komissaari nauraa spartalaisen tilan nähdessään, vaikka on itse samassa jamassa, ja lupaa aloittaa neuvottelut. Miesten ja naisten kuorot yhdistyvät laulaen ja tanssien yhdessä. Lopulta lavalle tuodaan nuori Sovinto (Diallage) -niminen nainen samoin kuin Rauha Aristofaneen komediassa Rauha. Miehet eivät saa silmiään irti naisesta, ja heidän käymänsä ”neuvottelut” ovat täynnä kaksimielistä vihjailua. Lopulta erimielisyyksistä päästään sovintoon ja neuvottelut saadaan onnellisesti päätökseen.

Näytelmä päättyy juhliin, jossa miehet ja naiset laulavat ja tanssivat yhdessä.

 

Komedia kääntää sukupuoliroolit nurin päin ja on tyyliltään ja sisällöltään yksi Aristofaneen hillittömimpiä ja kaksimielisimpiä. Näytelmä tulkitaan nykyään usein feministisenä ja pasifistisena. Se ei kuitenkaan ole feministinen nykyaikaisessa mielessä: vaikkakin se osoittaa myötätuntoa naisten kokemuksia kohtaan, se uusintaa voimakkaasti sukupuolisia stereotypioita ja pilkkaa naisia yhtä paljon kuin miehiä.

Komedian tulkinnassa on otettava huomioon myös se, että antiikin kreikkalaisessa teatterissa kaikki näyttelijät, myös naisroolien esittäjät, olivat miehiä. Näin näytelmässä ei ole aitoa sukupuoliroolien nurin kääntämistä, sillä naiset eivät päässeet edes esittämään ylivaltaa miehiin nähden. Mitä seksilakon toimivuuteen todellisuudessa tulee, antiikin ajan miehillä olisi ollut muitakin hyväksyttyjä keinoja seksuaalisten halujen purkamiseen kuin vaimot, joten myös tämä vähentää naisten todellista valtaa.

Komedia ei myöskään ole yksiselitteisen pasifistinen, vaikkakin osoittaa ateenalaisten kyllästymistä pitkään sotaan.

 

perjantai, 3. toukokuu 2019

Trivia 29: Inhottava nainen

Inhottava nainen on käsite keski-aikaisesta kirjallisuudesta ja Thompsonin motiivi indexistä. Sen tunnetuin esiintyminen lienee Geoffrey Chaucerin The Wife of Bath's Tale. Perusidea on, että nainen joka näyttää epämiellyttävältä (ruma, inhottava) muuttuu miellyttävämmäksi kun mies osoittaa lämpimiä tunteita häntä kohtaan. Tämän jälkeen hän muuttuu kauniiksi naiseksi ja paljastuu että kyse on koko ajan ollut kirouksesta jonka sankari sai rikottua. 

Inhottva nainen löytyy myös The Adventures of the Sons of Eochaid Mugmedon teoksesta jossa Niall Noígíallach todistaa olevansa Irlannin oikea kuningas syleilemällä inhottavaa naista, koska hän paljastuu alueen yksinvaltiaaksi. Sama teema löytyy myös vanhemmista kuningastarinoista kuten Lugaid Loígden ja Conn Cétchathachin tarinoista.

Fenian syklistä löytyy Fiannan jäsenestä, Diarmaid ua Duibhnesta kertova tarina. Eräänä hyytävän kylmänä yönä, inhottava nainen julkesi saapua Fiannan portinvartijan tupaan, jossa soturit olivat juuri asettuneet vuoteeseen metsästysreissun jälkeen. Läpimärkä luita myöten, hänen hiukset sekaisin ja solmussa, epätoivoisena lämmön ja suojan tarpeessa, hän soitti jokaisen soturin ovea, ja vaati pyyhettä. Huolimatta hänen valituksistaan väsyneet miehet jättivät hänet huomiotta toivoen että hän lähtisi. 

Vain nuori Diarmuid jonka sänky oli lähimpänä tulisijaa sääli naista, ja antoi hänelle vuoteensa ja pyyhkeen. Inhottava nainen huomasi Diarmuidin lämpimän sydämen, ja sanoi vaeltaneensa 7 vuotta. Diarmuid lupasi hänelle että hän voi nukkua koko yön hänen sängyssään, ja hän suojelisi naista. Aamun tullessa, hän tajusi tämän muuttuneen kauniiksi naiseksi. Inhottava nainen palkitsi Diarmuidin ystävällisyyden lupaamalla toteuttaa hänen suurimman toiveensa eli talon meren rannalla.

Ilahtuneena Diarmuid pyysi naisen luokseen asumaan. Hän suostui sillä ehdolla että tämä ei koskaan mainitsisi kuinka rumalta hän näytti tuona ensimmäisenä iltana. Kolmen päivän kuluttua Diarmuid tuli levottomaksi. Nainen tarjoutui vahtimaan hänen koiraansa ja tämän pentujaan kun Diarmuid kävi metsällä.

Kolme kertaa Diarmuidin kateelliset ystävät kävivät naisen luona kysymässä yhtä uusista pennuista. Jokaisella kerralla hän suostui ja jokaisella kerralla Diarmuid suuttui ja ihmetteli miten nainen voi korvata hänelle niin ilkeällä tavalla sen että hän ei välittänyt tämän rumuudesta ensimmäisenä yönä. Kolmannella kerralla nainen ja talo katosi ja hänen koiransa kuoli.

Tajuttuaan että hänen epäkiitollisuutensa aiheutti hänelle sen että hän menetti kaiken, Diarmuid lähti etsimään naista. Hän käytti loihdittua alusta päästäkseen myrskyisen meren yli. Saavuttuaan Otherworldiin hän etsi naista hopeisten metsien ja värikkäiden hevosten keskeltä. Kolme kertaa hän vuoti pisaran rubiinin punaista verta ja keräsi jokaisen pisaran nenäliinalleen.

Kun muukalainen paljasti että kuninkaan pahasti sairas tytär oli juuri palannut 7 vuoden jälkeen, Diarmuid tajusi että sen on oltava hänen naisensa. Juostuaan hänen vierelleen hän löysi hänet kuolevana. Kaikki kolme veranpisaraa olivat naisen sydämestä. Ne olivat tippuneet joka kerta kun hän ajatteli Diarmuidia. Ainoa parannuskeino oli kupillinen parantavaa vettä ihmeiden tasangolta jota vartioi kateellinen kuningas armeijoineen. Diarmuid vannoi tuovansa hänelle tuon kupillisen.

Hänen tehtävänsä kuitenkin melkein päättyi läpipääsemättömälle joelle. Diarmuid tunsi itsensä nujerretuksi, kunnes Kaikkitietävä Punainen Mies, jolla oli punaiset hiukset ja silmät kuin palava hiili, auttoi hänet joen yli ja ohjasi hänet kuninkaan linnaan.

Saavuttuaan linnaan Diarmuid haastoi kuninkaan, ja tämä aluksi lähetti 1600 miestä häntä vastaan ja sitten 1800 miestä. Mutta Diarmuid hoiteli niistä jokaisen. Vaikuttuneena kuningas antoi hänelle kupillisen. Paluumatkalla Punainen Mies neuvoi Diarmuidia kuinka parantaa nainen. Hän myös varoitti että kun sairaus on ohi, Diarmudin rakkaus on ohi myös. Diarmuid kieltäytyi uskomasta, mutta se näin tosiaan kävi. Kun nainen ymmärsi tämän, hän tajusi myös että kumpikaan ei voinut elää toistensa maailmassa ja Diarmuid jatkoi matkaansa. 

Myös brittiläisen Arthurin legendassa on viite inhottavaan naiseen. Esimerkiksi hänet nähdään seikkailuun mukaan vievänä elementtinä Graaliin liittyvissä tarinoissa kuten Chrétien de Troyesin Perceval, the Story of the Grail, Wolfram von Escenbachin Parsifal ja walesiläisessä romanssissa Peredur, son of Efrawg. Teema yhdistetään myös Eschenbachin Parsifalissa Cundrien hahmoon, joka toimii Graalin viestintuojana.

Teemasta tuli hyvin pian vakio-ainesta Arthurin taruissa. Tunnetuin versio lienee Wife of Bath's tale jossa ritari saa valita ruman ja uskollisen sekä kauniin ja petollisen naisen väliltä. Nainen vapautuu kirouksesta kun ritari antaa naisen itse valita. Tarinaa varioidaan myös Sir Gawainiin liittyvissä tarinoissa kuten  The Wedding of Sir Gawain and Dame Ragnelle ja The Marriage of Sir Gawain. Yksi versio tarinasta on myös King Henryn ballaadissa jossa kuningas joutuu lepytellä inhottavaa naista, ja aamulla tämä on muuttunut kauniiksi naiseksi.

Norjalaisessa Hrólfr Riu’un saagassa Hróarrin veli Helgi kohtaa Yulen aikana ruman olennon ollessaan metsästysmökissä. Yksikään ihminen koko kuningaskunnassa ei päästänyt tätä olentoa sisään taloon, paitsi Helgi. Myöhemmin olento pyytää päästä nukkumaan hänen vuoteessaan, johon hän suostuu vastentahtoisesti.

Ja kun otus asettuu sängylle, hän muuttuu haltiamaiseksi naiseksi, joka on kauneinta mitä Helgi on koskaan nähnyt. Helgi raiskaa hänet ja tekee hänet raskaaksi, josta syntyy tytär nimeltä Skuld. Helgi unohtaa naisen ja muutaman päivän päästä nainen saapuu hänen luokseen Skuld sylissään. Tyttärestä kasvaa myöhemmin Hjörvarðrin vaimo. Samanlainen tarina esiintyy myös nortjumbrialaisessa The Laidly Worm of Spindleston Heugh tarinassa. Toinen samankaltainen esiintyy Hjálmþérin ja Ölvirin saagassa. 

Geoffrey Chaucerin Canterburryn tarinoissa Bathin vaimo kertoo kaikkein tunnetuimman version tarinasta. Tarina sijoittuu kuningas Arthurin aikaan Britanniaan. Tuohon aikaan munkit terrorisoivat Britanniaa ja raiskasivat naisia. Sen sijaan että olisivat tehneet naiset raskaaksi niin kuin incubus teki menneinä aikoina, munkit jättivät heidät häpeään.

Varsinainen tarina alkaa kun kuningas Arthurin ritari raiskaa nuoren naisen himoissaan. Kuningas ja hänen hovinsa tulevat tulokseen että metaus olisi kohtuullinen rangaistus hänelle, mutta kuningatar on toista mieltä. Kuningatar vaatii kuningasta antamaan ritarille toisen mahdollisuuden yhdellä ehdolla. Jos ritari ehtii tajuta mitä naiset haluavat eniten kumppaniltaan määrätyssä ajassa, hän saisi pitää päänsä. Arthur suostuu tähän.

Ritari tarttuu tilaisuuteen ja lähtee matkalle joka osoittautuu hankalammaksi kuin hän aluksi oletti. Jokainen nainen nimittäin antaa hänelle täysin erilaisen vastauksen. Kun ritarin aika alkaa käydä vähiin, hän kohtaa joukon tanssivia naisia ja päättää kysyä saman kysymyksen myös heiltä. Mutta lähestyessään heitä he muuttuvatkin inhottaviksi vanhoiksi naisiksi.

Yksi vanhoista naisista liittyy ritarin matkaan takaisin ja auttaa häntä antamalla vastauksen kuningattarelle. Vastaus kuuluu, että naiset haluavat tulla kohdelluksi tasavertaisina kumppaniensa kanssa. Vastaus osoittautuu oikeaksi ja  vastineeksi nainen vaatii ritaria naimaan hänet. Ritari suostuu tähän vaadittuaan ensin häntä ottamaan materiaalisen palkkion mielummin.

Lopulta he kuitenkin päätyvät naimisiin jo samaisena yönä. Kun nainen huomaa kuinka onneton ritari on. Kysyessään asiasta, ritari vastaa suoraan että on onneton koska hänen vaimonsa on ruma. Vaimo vastaa antamalla ritarille valinnan: Joko hän saa ruman, mutta uskollisen naisen, tai kauniin ja epäuskollisen naisen. Ritari päättää että vaimo itse saisi päättää, ja vaimo muuttuu sekä kauniiksi että uskolliseksi, koska hän kohteli häntä tasavertaisena kumppanina.

Tämä tarina oli minusta selkeästi edellä aikaansa, vaikka toki sitä voisi äkkiseltään kritisoida hieman pinnalliseksi vaikka pyrkiikin olemaan pinnallisuuden vastainen tarina. Vaikka tasa-arvo teema ei esiinnykään kaikissa inhottavan naisen tarinan versioissa, niin pinnallisuuden vastainen teema esiintyy.

Väistämättäkin tarinoita tarkastellessa saattaa tulla mieleen ensimmäisen Shrek elokuvan prinsessa Fionan tarina. Selkeämmin inhottavan naisen tarinaa varioidaan kuitenkin 2006 vuoden elokuvassa Penelope joka on romanttinen-satu-komedia. Siinä ei ehkä tuoda esille tasa-arvo teemaa, mutta sen opetus on silti melko moderni.

Tuo tosin saa vaikutteita "pig-faced woman" (siannaamainen nainen) tarinoista joissa sen sijaan on sama tasa-arvo teema. Vanhoja "rumia", mutta hyvin viisaita naisia esiintyy mytologioissa paljon. Black Annis, Cailleach, Elli ja Befana esimerkiksi. Usein niihin liitetään vanha viisaus.

torstai, 2. toukokuu 2019

Trivia 28: Vaarallisimmat kirjat

 

Koraani

WTC-tornin terroristi-iskussa jo itsessään kuoli lähes 3000 ihmistä. Puhumattakaan muista terroristien hyökkäyksistä. Ei tarvitse paljon pohtia jotta voi tulla johtopäätökseen että väärissä käsissä Koraani on erittäin vaarallinen kirja. 

Raamattu

 82.069 -106.734 miljoona kuollutta jo pelkän kristinuskon nimissä. 

Pieni punainen kirja

Taivaallisen rauhan aukion mielenosoituksessa valtio pidätti ja teloitti ainakin 35 työväestöön kuulunutta ihmistä syytettyinä mellakoihin osallistumisesta. Useita opiskelijajohtajia karkotettiin maasta tai pidätettiin vuosiksi. Tuhannet tapahtumiin osallistuneet saivat työleirirangaistuksia. Tapahtumien jälkeen sensuuria ja turvatoimia kovennettiin Kiinassa.

Ruhtinas

Vaikka Machiavellin Ruhtinas voi auttaa tavallista kansalaista ymmärtämään vallanpitäjien kieroilua, se voi myös antaa avaimet vallanpitäjälle kieroiluun. Russell ei turhaan kutsunut sitä käsikirjaksi gangstereille. 

Noitavasara

Historianet antaa kuolinmäärän luvuksi noitavainoissa 40 000–100 000 ihmistä. Asia on kiistanalainen, ja muut lähteet näyttävät toteen toisenlaisia lukuja. Mutta mitä ilmeisemmin tuhansista puhutaan. 

Satanic Bible

Vaikka toistaiseksi Laveyn kirjoitukset eivät ole tappaneet ketään, en antaisi kirjaa angstisen teinin käsiin. 

Mein Kampf

Hitlerin Mein Kampf kirja johti holokaustiin. Kuuden miljoonan juutalaisen lisäksi samassa yhteydessä surmattiin miljoonittain muitakin natsien halveksumia ihmisiä kuten slaavejaromaneja ja kehitysvammaisia.

Anthony Burgessin A Clockwork Orange

Vuonna 1972 käytiin oikeudenkäynti, jossa 14 vuotiasta poikaa syytettiin hänen luokkatoverinsa murhasta. Murha muistutti syyttäjän mukaan Kellopeliappelsiini elokuvan tapahtumia. Elokuva liitettiin myös vanhemman irtolaisen murhaan, johon osallistui 16 vuotias poika Bletchleystä, Buckinghamshiresta. Lisäksi Kubrickin vaimo on sanonut perheen saaneen uhkauksia elokuvaan liittyen ja protestoijat olivat ilmaantuneet heidän kotinsa luokse. Ilmeisesti on vaarallista kuvata kirjaan perustuva elokuva.

Yksinäisyyden kaivo

Lainaan nyt aivan suorasti Wikipediaa:

"Vuonna 1928 ilmestynyt brittiläisen kirjailija Radclyffe Hallin romaani. Se kertoo yläluokkaiseen perheeseen syntyneen brittinaisen Stephen Gordonin elämästä, jonka ”synnynnäinen invertismi” (eli homoseksuaalisuus) on ilmiselvää lapsuudesta alkaen. Kirja esittää invertismin luonnollisena asiana ja vetoaa lukijan suvaitsevaisuuteen.

Teos joutui ilmestyessään Sunday Express -lehden päätoimittajan kampanjan kohteeksi. Hän kirjoitti: ”Mieluummin antaisin terveelle pojalle tai tytölle pikarillisen sinihappoakuin tämän kirjan.” Vaikka kirjan ainoa seksikohtaus koostuu sanoista ”ja sinä yönä, he eivät olleet jakaantuneet”, brittiläinen tuomioistuin päätti kieltää sen epäsiveellisenä, koska se puolustaa ”naisten välistä luonnotonta toimintaa”. Yhdysvalloissa kirja selvisi ilman tuomiota sekä New Yorkin osavaltion että tullin oikeudessa.

Teoksen oikeuskäsittelyjen julkisuus lisäsi lesbojen näkyvyyttä brittiläisessä ja yhdysvaltalaisessa kulttuurissa. Vuosikymmenien ajan se oli parhaiten tunnettu lesboutta käsittelevä kirja englannin kielellä ja samalla usein nuorison ensisijainen tietolähde lesboudesta. Jotkut lesbolukijat pitävät kirjaa arvossa, kun taas toiset ovat kritisoineet sitä Stephenin itseinhon ilmaisusta ja kokevat sen lietsovan häpeää. Myös kirjan tyyli esittää lesbot ”miesmäisinä” tai miesten vaatteisiin pukeutuvina naisina on ollut kiistanalainen. Nykyisin jotkut kriitikot ovat sitä mieltä, että Stephen pitäisi nähdä transsukupuolisena."

Homoseksuaalit ovat vaarallisia ja juuri siksi siistiä. Toivon todella että Sunday Expressin päätoimittaja ei syöttänyt lapsilleen sinihappoa.

 

Saatanalliset säkeet

Saatanalliset säkeet on Salman Rushdien neljäs romaani. Se julkaistiin vuonna 1988. Se on saanut innoituksensa islamin profeetan Muhammadin elämästä ja saatanallisista jakeista. Kirja laukaisi ilmestyessään vastalauseiden ryöpyn ympäri islamilaista maailmaa, ja Ruhollah Khomeini langetti Rushdielle kuolemantuomion. Kirjan kustantajia ja kääntäjiä uhkailtiin tai jopa tapettiin monissa maissa. Kirja on kielletty PakistanissaSaudi-ArabiassaEgyptissäSomaliassaSudanissaMalesiassaQatarissaIndonesiassaEtelä-AfrikassaIntiassa ja Bangladeshissa.

 

Siionin viisaiden pöytäkirjat

Se tunnetaan myös nimellä Siionin vanhinten pöytäkirjat ja se koostuu väärennetyistä asiakirjoista, joissa kuvataan juutalaisten maailmanvalloitussuunnitelmia. Niillä perusteltiin 1900-luvun alussa juutalaisiin kohdistunutta vainoa.

 

George Orwellin Vuonna 1984

 

Vuonna 1984 sijoittuu dystopiaan, Oseania-nimiseen valtioon. Henkilöpalvonnan kohteena oleva diktaattori nimeltä Isoveli valvoo kansalaisten kaikkia liikkeitä. Päähenkilö Winston Smith on virkamies Totuusministeriössä, joka väärentää historiaa vallanpitäjien haluamaksi. Kirjan maailmasta on tullut totalitaristisen yhteiskunnan vertauskuva. Kirjassa kuvataan valtion tapaa valvoa kansalaisia heidän yksityisyydestään välittämättä ja kykyä muokata yleistä mielipidettä vallanpitäjien kulloistenkin etujen mukaan. Kansalaisten valvonta huipentuu uuskieleen, jota käyttäen on jopa mahdotonta ajatella väärin, koska kielestä puuttuvat Puolueelle vahingollisten ajatusten ilmaisuun tarvittavat sanat.

 

Anarkistin keittokirja

 

The Anarchist Cookbook on yhdysvaltalaisen William Powellin (1949–2016) vuonna 1971 julkaistu kirja, joka sisältää muun muassa ohjeita erilaisten aseiden, räjähdysaineiden ja huumeiden kotitekoiseen valmistamiseen sekä keinoja oman aikakautensa tietoliikennejärjestelmien salakuunteluun ja häiritsemiseen. Teos on yhdistetty lukuisiin terroritekoihin ja henkirikoksiin eri puolilla maailmaa.

 

Lolita

 

Vladimir Nabokovin vuonna 1955 julkaistu romaani. Romaani on saavuttanut kuuluisuuden uutta luovan tyylinsä ja kiistanalaisen aiheensa vuoksi. Lolita kertoo keski-ikäisen miehen seksuaalisesta hullaantumisesta 12-vuotiaaseen tyttöön. Ensimmäisessä persoonassa kirjoitetun kirjan päähenkilö ja minä-kertoja on keski-ikäinen, Euroopasta Yhdysvaltoihin muuttanut kirjallisuudentutkija, joka kertoo tarinan salanimellä Humbert Humbert. Romaanin nimihenkilö on Dolores Haze, jota Humbert kutsuu nimellä Lolita. 

Kirjan teemoihin kuuluu vahvasti ihmisen tutkinta. Kirja tutkii seksuaalista himoa ja sen vaikutusta ihmisen luonteeseen, kuten Humbertin muuttuminen näennäisen normaalista, mukavasta miehestä voimakkaan omistushaluiseksi, häikäilemättömäksi ja pelokkaaksi. Kirja peilaa myös erilaisia ihmisiä ja pelkoa, joita nämä ihmiset kokevat muun maailman suhtautumisesta heidän poikkeaviin taipumuksiinsa.

 

Amerikan Psyko

 

Amerikan Psykon väkivallan kuvaaminen herätti ilmestymisaikanaan runsaasti kielteistä julkisuutta. Monet kirjan murhakohtauksista sisältävät silpomista, jopa naisen sukupuolielinten silpomista, minkä lisäksi kirjan päähenkilö myös valmistaa ruuaksi tappamiensa ihmisten ruumiita. Kirjan ilmestyminen yritettiin tämän vuoksi estää Yhdysvalloissa, minkä lisäksi sen myyminen on satunnaisesti ollut kiellettyä Saksassa vuosien 1995–1999 välillä. Australiassa kirjaa saa myydä vain yli 18-vuotiaille muoviin käärittynä.

 

Eläinten vallankumous

 

Kirjaa innoittivat Orwellin huomiot Espanjan sisällissodan tasavaltalaisten riidoista. Toisen maailmansodan aikana 1944 Orwellilla oli vaikeuksia saada ilmeisen neuvostovastaista kirjaa kustannetuksi. Sitä ei pidetty sopivana poliittiseen tilanteeseen, ja se tulkittiin trotskilaiseksi. Kolmas kustantaja hylkäsi teoksen Britannian tiedotusministeriön neuvosta; teos olisi voinut vahingoittaa maan suhteita Neuvostoliittoon. Itä-Euroopassa teos vapautettiin Unkarissa 1989 ja Neuvostoliitossa glasnostin myötä. Yhdysvalloissa sitä on vaadittu kiellettäväksi kommunismimyönteisenä ja yksityiskohtaista seksuaalista aineistoa sisältävänä.

 

Sodoman 120 päivää

 

Ranskalaisen kirjailijan ja aatelisen Markiisi de Saden romaani. Se kertoo neljästä libertiinistä, jotka päättävät kokea täydellisen seksuaalisen tyydyttymisen orgioissa. Tämän saavuttamiseksi he lukittautuvat neljäksi kuukaudeksi syrjäiseen linnaan, jonne vievät mukanaan pääosin nuorista miehistä ja teini-ikäisistä naisista koostuneen haaremin. He palkkaavat neljä bordellin pitäjää kertomaan elämästään ja seikkailuistaan, jotka inspiroivat miehet seksuaalisesti hyväksikäyttämään ja kiduttamaan uhrejaan. Tapahtumat kasaantuvat ja raaistuvat päättyen verilöylyyn.

Markiisi de Sade kirjoitti Sodoman 120 päivää 37 päivässä vuonna 1785 ollessaan vangittuna Bastiljissa. Hän kirjoitti sen pienellä tekstillä 20-metriselle yhtenäiselle paperille. Paperirulla löydettiin myöhemmin Saden vankikopista.

 

The Turner Diaries

 

William Luther Piercen (salanimellä Andrew Macdonald) vuonna 1978 kirjoittama romaani. Romaani sijoittuu Yhdysvaltain tulevaisuuteen vuodesta 1991 eteenpäin. Yhdysvaltain hallitus on muuttunut diktatuuriseksi kansalaisia sortavaksi "Systeemiksi". Turner on mukana "Järjestössä" joka taistelee aseellisesti Systeemiä vastaan. Kirjassa Järjestö lopulta kukistaa Systeemin tehden vallankumouksen, mikä johtaa voitokkaaseen ydinsotaan Neuvostoliittoa vastaan.

Kirjan kieli on hyvin rasistista ja antisemitismistä. Kirjassa kuvataan lähes identtinen pommi-isku FBI:n toimistorakennukseen kuin mitä Oklahoma Cityssä tapahtui vuonna 1995. Talon räjäyttäjän Timothy McVeighin tiedettiin lukeneen Turnerin päiväkirjat, mikä johti spekulaatioihin kirjasta innoittajana tekoon.

Teoksen lyhennelmä ilmestyi suomeksi vuonna 1993 Pekka Siitoimen Kansallis-mytologisen yhdistyksen kääntämänä. Romaanista on myös olemassa kokonainen kansallissosialismi.org -sivustolla julkaistu amatöörisuomennos. Tämä itsessään tekee siitä jo vaarallisen.

 

The Jewel of Medina 

 

Sherry Jonesin kirjoittama historiallinen romaani. Kirja kertoo profeetta Muhammadin lapsivaimon Aišan tarinan. Kirjan alkuperäinen kustantaja Random House perui vuonna 2008 englanninkielisen painoksen julkaisun, kun kustantamoa varoitettiin julkaisemisen seurauksista.

Varoituksen mukaan kirjan julkaiseminen loukkaisi muslimeja ja saattaisi johtaa väkivaltaan. Jones sanoi järkyttyneensä tiedosta. Kustantamo ei saanut kirjasta uhkauksia. Varoituksen takana oli Texasin yliopiston islamin historian professori Denise Spellberg. Myöhemmin kirjan julkaisivat englanniksi muut kustantajat. Yhtä kustantajaa vastaan iskettiin polttopullolla, ja muslimijohtajat uhkasivat kostojen jatkuvan.

keskiviikko, 1. toukokuu 2019

Trivia 27: Satanismin säännöt

 

Yhdeksän saatanallista julkilausumaa

 

1. Saatana edustaa nautintoa pidättyväisyyden sijaan.

2. Saatana edustaa elintärkeää konkreettisuutta hengellisen haihattelun sijaan.

3. Saatana edustaa tahriintumatonta viisautta tekopyhän itsepetoksen sijaan.

4. Saatana edustaa ystävällisyyttä sen ansaitseville rakkauden kiittämättömiin haaskaamisen sijaan.

5. Saatana edustaa kostoa toisen posken kääntämisen sijaan.

6. Saatana edustaa vastuuta vastuussa oleville psyykkisistä vampyyreista huolehtimisen sijaan.

7. Saatana edustaa ihmistä vain yhtenä eläimistä, toisinaan parempana, useammin huonompana kuin nelijalkaisia, koska hän on jumalallisen hengellisen ja älyllisen kehityksensä ansiosta tullut eläimistä häijyimäksi.

8. Saatana edustaa kaikkia niin kutsuttaja syntejä, koska ne kaikki johtavat ruumiilliseen, älylliseen tai emotionaaliseen mielihyvään.

9.Saatana on ollut paras ystävä joka kirkolla on koskaan ollut, koska Hän on pitänyt sen toiminnassa kaikki nämä vuodet.

 

Maan yksitoista saatanallista sääntöä

 

1. Älä jaa mielipiteitä tai neuvoja ellei sinulta niitä pyydetä.

2. Älä kerro huoliasi muille ellet ole varma, että he haluavat kuulla niistä.

3. Ollessasi toisen asumuksessa, osoita hänelle kunnioitusta tai älä mene sinne.

4. Jos vieras asumuksessasi ärsyttää sinua, kohtele häntä julmasti ja armottomasti.

5. Älä tee seksuaalisia lähestymisyrityksiä ellet saa parittelukutsua.

6. Älä ota sitä, mikä ei sinulle kuulu, ellei se ole toiselle taakka, josta hän selkeästi tahtoo tulla vapautetuksi.

7. Tunnusta magian voima, jos olet käyttänyt sitä saadaksesi haluamasi. Jos kiellät magian voiman kutsuttuasi sitä onnistuneesti, menetät kaiken saamasi.

8. Älä valita mistään, minkä ei tarvitse olla sinun asiasi.

9. Älä vahingoita pikkulapsia.

10. Älä tapa ei-ihmis-eläimiä muutoin kuin hyökkäyksen kohteeksi joutuessasi tai ravinnoksesi.

11. Liikkuessasi puolueettomalla maaperällä, älä häiritse ketään. Jos joku häiritsee sinua, pyydä häntä lopettamaan. Ellei hän lopeta, tuhoa hänet.

 

Yhdeksän saatanallista syntiä

 

 

1. Tyhmyys - ensisijainen saatanallisista synneistä. Satanismin perisynti. Harmillista ettei tyhmyys satu. Tietämättömyys on asia sinällään, mutta yhteiskuntamme elää yhä enenevässä määrin tyhmyydestä. Se on riippuvainen siitä, että ihmiset tekevät mitä tahansa heidän käsketäänkin tehdä. Media mainostaa sivistynyttä tyhmyyttä ajattelutapana, joka ei ole ainoastaan hyväksyttävä vaan jopa kiitettävä. Satanistien on opittava näkemään temppujen läpi eikä heillä ole varaa olla tyhmiä.

2. Teeskentely - katteeton rehentely voi olla äärimmäisen ärsyttävää eikä se noudata Alemman Magian pääperiaatteita. Se pitää, yhtälailla tyhmyyden ohella, rahan kierrossa nykypäivänä. Jokainen saadaan tuntemaan itsensä isoksi kihoksi olipa hänestä sellaiseksi tai ei.

3. Solipsismi - voi olla erittäin vaarallista satanistille. Reaktioittesi, vastareaktioittesi ja tunteittesi heijastaminen johonkuhun, joka luultavasti on itseäsi paljon sopeutumattomampi. On virhe odottaa ihmisiltä samankaltaista tahdikkuutta, kohteliaisuutta ja kunnioitusta kuin mitä itse heille luontaisesti osoitat. He eivät sitä tee. Sen sijaan, satanistin tulee pyrkiä soveltamaan sanontaa "Tee toisille kuten he tekevät sinulle". Suurimmalle osalle meistä se käy työstä ja vaatii jatkuvaa valppautta, ettet pääse vaipumaan miellyttävään illuusioon siitä, että kaikki ovat kaltaisiasi. Kuten sanottu, tietyn kaltaiset utopiat olisivat ihanteellisia filosofien kansakunnassa, mutta valitettavasti (tai ehkäpä onnekkaasti machiavellistisesti ajatellen) olemme kaukana tuosta tilanteesta.

4. Itsepetos - tämä löytyy "Yhdeksästä saatanallisesta julkilausumasta", mutta ansaitsee tulla toistetuksi tässäkin. Toinen perisynti. Meidän ei tule osoittaa kunnioitusta yhdellekkään meille esitetyistä pyhistä lehmistä, joihin kuuluvat myöskin roolit, joita meidän itsemme odotetaan esittävän. Itsepetokseen tulisi vaipua vain silloin, kun se on hauskaa ja se tulisi tehdä tietoisesti. Mutta silloin se ei ole itsepetosta!

5. Laumaan mukautuminen - tämä kohta on ilmeinen saatanallisesta näkökulmasta. On hyväksyttävää taipua jonkun muun toiveisiin, jos se loppujen lopuksi hyödyttää sinua itseäsi. Mutta vain hölmöt seuraavat laumaa antaen persoonattoman kokonaisuuden määrätä tekemisistään. Avainasia on valita hallitsijansa viisaasti sen sijaan, että tulee monien eri ihmisten päähänpistojen orjuuttamaksi.

6. Perspektiivin puute - tämäkin voi tuottaa satanistille paljon tuskaa. Sinun ei tule koskaan päästää unohtumaan kuka ja mikä olet, ja millainen uhka voit olla, perimmäiseltä olemukseltasi. Teemme historiaa juuri nyt, joka päivä. Pidä aina laajempi historiallinen ja sosiaalinen kuva mielessäsi. Se on tärkeä avain niin Alempaan kuin Ylempäänkin Magiaan. Huomaa millaisen kaavan mukaan asiat kulkevat ja muokkaa se mieleiseksesi. Älä anna lauman rajoitusten vaikuttaa itseesi - tiedosta, että työskentelet täysin toisella tasolla kuin muu maailma.

7. Entisten oppien unohtaminen - tiedosta, että tämä on yksi tapa aivopestä ihmiset hyväksymään jotakin uutta ja erilaista, kun se todellisuudessa onkin jotakin, joka joskus oli laajalti hyväksyttyä, mutta joka vain tuodaan nyt esille uudessa pakkauksessa. Meidän odotetaan ylistävän tällaisen pakkauksen luojan nerokkuutta ja unohtavan alkuperäisen. Tällainen johtaa kertakäyttöyhteiskuntaan.

8. Haitallinen ylpeys - ensimmäinen sana on tässä tärkeä. Ylpeys on hienoa siihen pisteeseen asti, kun alat heittää vauvaa pois kylpyveden mukana. Satanismin sääntö on: Jos se toimii sinulle, hienoa. Kun se lakkaa toimimasta; kun olet maalannut itsesi nurkkaan ja ainoa keino selviytyä tilanteesta on sanoa: "Olen pahoillani, tein virheen, toivoisin, että voisimme sopia tämän jotenkin", tee se.

9. Estetiikan puute - tämä on Tasapainotekijän fyysinen sovellus. Alemmassa Magiassa estetiikka on tärkeää ja sitä tulisi kehittää. On selvää, ettei kukaan voi kääriä rahaa suurimmasta osasta klassisen kauneuden ja muodon osoituksia, joten niiden arvoa vähätellään kulutusyhteiskunnassa, mutta se, että omaa silmää kauneudelle, tasapainolle, on olennainen saatanallinen väline ja sen käyttäminen on magian maksimaalisen tehokkuuden edellytys. Kyse ei ole siitä, minkä pitäisi olla miellyttävää, vaan siitä, mikä on. Estetiikka on henkilökohtainen, jokaisen omaa luonnetta heijastava, asia, mutta on olemassa universaalisti miellyttäviä ja harmonisia rakenteita, joiden olemassaoloa ei tulisi kiistää.